“Tango canyengue” on hyvin vanha tangon tyyli vuodesta 1900 aina 1940-luvulle. Alussa nimitystä käytettiin tarkoittamaan alemman luokan tangoa tai “katu”tangoa. Sanotaan, että tuon aikakauden pitkä tiukka leninki rajoitti liikkeiden seuraamista. Niinpä tyyliin kuului lyhyet askeleet. Tanssijat askeltavat polvet hieman koukussa, ote on suljettu ja tanssitaan tiiviisti sylikkäin, käytettiin joitakin ainutlaatuisia asentoja ja jalkatyöelementtejä. Tyyli yleensä tanssitaan 2 / 4 tahtilajiin. Nykyään Canyengue-nimeen kuuluu erityisesti tangon ominainen leikillisyys, musikaalisuus, taivutetut polvet ja poski-poskessa seuraaminen.
Wikipedia, google, verytango.com/canyengue
♪ ♫ ♬ ♪
♪ ♫♬ ♪
Canyengue (sometimes called Orillero) was originally used around the early 1900s to denote a lower class or ‘street’ tango. Nowadays, Canyengue is used for a particular style of tango characterised by playfulness, musicality, bent knees and a lead-right-cheek to follower-left-cheek contact.
