Hip hop Lindyn historia sijoittuu Yhdysvaltoihin, jolloin nuoriso omaksui
vaikutteita vanhoista swing-tansseista ja alkoi kehittää omaa tanssiaan,
jota voitaisiin tanssia nykymusiikkiin. Tanssi on viiteenkymmeneen
vuoteen ensimmäinen paritanssi, joka on kehittynyt senhetkisen nuorison
keskuudessa ja jota tanssitaan nykymusiikkiin.
Hip hop lindy (myös ghetto swing tai hip hop swing) on swing-tanssi, joka on yhdistelmä hip hoppia ja lindy hoppia.
Tanssin jalkatekniikka ja rytmi perustuvat hip hoppiin, kun taas
paritanssille ominaiset kuviot tulevat suoraan perinteisistä
swingtansseista. Mutta tyyliltään hip hop lindy poikkeaa silti muista
perinteisistä tansseista, koska sille on ominaista hiphopmainen
energisyys ja rentous.
Hip hop lindyssä pojilla on viejän rooli ja siinä opetellaan kuvioita
joita tanssitaan poikien haluamassa järjestyksessä. Mutta vaikka pojat
vievät, niin tyttöjen rooli ei ole vain seurata. Tilaa omalle
tulkinnalle jää rajattomasti.
Hip Hop Lindyä voidaan tanssia discoissa, koulubileissä ynnä muissa
nuorisojuhlissa ja varusteiksi käyvät mitkä tahansa rennot vaatteet ja
kengät, joissa on helppo liikkua.
Jitterbug on Yhdysvalloissa 1930-luvulla kehitetty paritanssi, jota tanssitaan yleensä swingin säestyksellä. Se sisältää rajuja, jopa akrobaattisia liikkeitä. Samantyylisiä tansseja ovat lindy hop ja jive. 1940-luvulla jitterbug tuli muotiin myös Euroopassa.
Shag on paritanssi, jota tanssitaan pääosin vartalokontaktissa
keskinopeaan ja nopeaan swing-musiikkiin. Tyylejä on Shagissa useita.
Collegiate Shag syntyi New Orleansissa 1920-luvulla ja oli nimensä
mukaisesti suosittu opiskelijanuorison (college kids) keskuudessa.
Villeimmillään tämä hauska tanssi muistuttaa piirroselokuvista tuttua
tyyliä, jossa ylävartalo on paikallaan ja jalat toimivat isosti
pölypilven alla. Perusaskellus 6 iskun mittainen ajoituksella SSQQ.
Swig Team
Shagia tanssitaan pääasiassa vyötäröstä alaspäin - vartalo suorana ja pidetään jalkatyö lähellä maanpintaa. Ylävartalon liikkeitä on vähemmän, vaikka shaggers kilpailussa käytetään enemmän myös vartaloa ja olkapäitä.
East Coast Swing on parin kanssa tanssittava kädenalitanssi, Rock'n'Swing-tanssi, joka on Suomessa toistaiseksi vähemmän tunnettu. Muistuttaa meidän jiveä.
West coast swing syntyi 40-luvulla Yhdysvaltojen länsirannikolla.
West coast swingissä on lindy hopista ja boogie woogiesta tutut 6-count- ja 8-count-perusaskeleet. Askellus kuitenkin eroaa merkittävästi joustollisista rock’n’swing-tansseista: vartalo on pystysuorassa ja pysyy tasossa ilman joustoa, ja askelluksessa käytetään kävely- ja rullaustekniikoita. Parin välisessä liikkeessä luonteenomaista on kuminauhamainen elastisuus. Seuraaja liikkuu suoraa linjaa pitkin ellei sitten viennin tai oman variointinsa vuoksi siirry linjalta. Kuviot ovat samantyyppisiä kuin lindy hopissa ja boogie woogiessa, ja tietysti kaikissa kuvioissa on west coast swingille ominainen tyylittelynsä. Kuvioissa on mukana muita rock’n’swing-tansseja enemmän salsamaista pyörimistä ja härvelimeininkiä.
Musiikissa on iso ero muihin rock’n’swing-tansseihin. West coast swingiä voi tanssia hyvin monenlaiseen musiikkiin ja myös moderni r’n’b-musiikki sopii hyvin.
Samoin kuin useimmissa rock’n’swing-tansseissa, musiikin tulkinta on keskeisessä asemassa myös west coast swingissä. Pari pyrkii improvisoimalla tekemään tanssista visuaalisen, liikkuvan kuvan soivasta musiikista.
Paitsi tanssin perusilmeeseen, musiikki vaikuttaa myös mikrotasolla tanssin rytmitykseen, liikekieleen ja dynamiikkaan.
West coast swing on elävä tanssi. Tämä tarkoittaa, että tanssi kehittyy koko ajan.
West coast swingiä voi harrastaa sosiaalitanssina ja kilpailumuotona.
Hauska ja rento tanssi tämä dubbelbugg eli tuplabugg. Siinä mies tanssittaa ja pyörittää daamejaan teettäen heillä mitä erikoisempia kuvioita. Samalla testataan miehen kyky koordinoida molemmat aivopuoliskot tekemään molemmilla käsillä yhtä aikaa eri asioita, ja lisäksi on vielä jalkatyöskentely ja kuviot ja musiikki. :D. No jaa, kyllä se näyttää olevan helppoa osaaville.
Iloisen mielen tanssi. Tätä ei voi katsoa (tanssia) ryppyotsaisesti.
Ja entä musiikki, se on mukaansatempaavaa.
♫ ♪ ♬ ♪
Balboa on swing-tanssi joka syntyi 1920-luvulla. Toisin kuin muita swing-tansseja, Balboa tanssitaan tanssiotteessa tiiviissä vartalokontaktissa, jossa vartalot koskettavat toisiaan reidestä rintaan asti. Balboan kauneus on nimenomaan tanssijoiden välisessä kontaktissa ja kommunikaatiossa, jota katsoja ei välttämättä pysty näkemään. Balboa onkin koettu enemmän “tanssijan tanssiksi” kuin näytöslajiksi.
Balboan perusta on sen verran yksinkertainen, että sitä voidaan tanssia myös hyvin nopeatempoiseen musiikkiin. Sitä voidaan kuitenkin tanssia myös hitaaseen musiikkiin, jolloin jää luonnollisesti enemmän aikaa tarkalle jalkatyölle ja erilaisille muunnelmille.
Balboa syntyi, kun tanssipaikat alkoivat olla ylikansoitettuja, ja parista irtautumiseen ei enää ollut kunnolla tilaa. Balboa on hyvin sisäänpäin kääntynyt tanssi, suuri osa liikkeestä tapahtuu polvien alapuolella. Se on hyvin nautittavaa tanssijalle, mutta ei välttämättä näytä kovin erikoiselta ulkopuoliselle katsojalle. Se tarjoaa myös vanhemmille tanssijoille mukavan tavan tanssia kaikenlaiseen musiikkiin.
♫ ♪ ♬ ♪
Balboasta on kaksi hyvin erilaista muotoa:
Balboa, jota kutsutaan myös Pure Bal-nimellä. Tanssijat pysyvät tiiviissä vartalokontaktissa kaiken aikaa, tanssien erilaisia askelkuvioita, tehden käännökset ja liikkuen parina.
Bal-Swing, joka tunnettiin alun perin vain Swinginä tai toisinaan Randy Swinginä. Tämä tanssi on hyvin erilainen Pure Balboaan verrattuna. Vartalokontaktia ei pidetä jatkuvasti, ja kuviot ovat lähempänä muita swing-tansseja. Tämä tanssityyli sai alkunsa Charlestonista ja aikaisin tunnettu tapaus jossa tätä tanssityyliä käytettiin oli kilpailussa Venice Beachilla vuonna 1932. Nimi Bal-Swing syntyi 1970-luvulla yrityksenä erottaa tanssi yleisemmästä termistä swing-tanssit.
♫ ♪ ♬ ♪
Balboan perusaskel koostuu periaatteessa kahdesta two-step -askelesta peräkkäin, jotka otetaan shufflaamalla jalkoja. Kenkien tulee tästä syystä olla riittävän liukkaat jotta tanssiminen yleensä onnistuu – viejä voi käyttää esimerkiksi nahkapohjaisia tanssikenkiä seuraajan usein käyttäessä korkokenkiä.
Boogie woogie, toiselta nimeltään barrelhouse, on Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa kehittynyt etupäässä pianolla soitettava afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji. Se on periaatteessa nopeaa bluesia, mutta toisinaan se halutaan nähdä myös osana jazz-musiikin traditiota.
Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt nuorisokulttuuri toi 1940-luvulla muhineen rock’n’roll-musiikin pintaan. Boogie woogie kuuluu Rock’n’swing-tansseihin, ja on peräisin nostalgiselta 50-luvulta. Silloin nuorison suosikkimusiikki vaihtui puhtoisesta swingistä paheellisempaan rhythm & bluesiin ja rock'n'rolliin. Tämä muutti myös tanssin: swing-musiikkiin tanssittavaan lindy hopiin lisättiin energisyyttä ja iskevyyttä, ja lisäksi 50-luvun ilmapiiri antoi tunnuspiirteitä tanssille. Yhdysvalloissa käden ali pyörittiin villisti tyttöjen kellomekoissa ja poikien vahatuissa vesikampauksissa. Uudenlainen vapauden tunne ja boogie woogie saapuivat Elviksen ja muiden 1950-luvun rokkareiden mukana myös Suomeen.
Boogie Woogie on paritanssi, jota tanssitaan alkuperäiseen Rhythm and blues- ja swing-pohjaiseen rock’n’roll- musiikkiin kaikilla musiikinnopeuksilla ja avoimessa tanssiotteessa. Tanssiminen perustuu ns. vapaaseen vientiin. Oleellista on musiikkiin eläytyminen, improvisointi ja tulkinta.
Tällä hetkellä boogie woogiea tanssitaan lähinnä Euroopassa. Yhdysvalloissa laji tunnetaan miltei samassa muodossa nimellä east coast swing.
♬ ♪♬♩♫
Nykyään Boogie Woogie on hyvin suosittua niin kilpatanssina kuin sosiaalitanssinakin Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa. EM- ja MM- kilpailuja järjestetään säännöllisesti vuosittain.
Vuonna 1995 Suomen Tanssiurheiluliitto hyväksyi Boogie Woogien mukaan kilpatanssiperheeseen omaksi erillislajikseen. Koska tanssittava musiikki tulee pääosin 50-luvulta, on koko esiintyminen pukeutumista myöten tuon ajan tyylistä.
Wikipedia
♬ ♪♬♩♫
Boogie woogiea tanssit kun yökerhon dj soittaa old fashion -rokkibiisejä, mummon levyltä kaikuvat fifties-klassikot, Agentsit hellivät kansaa rautalangalla, tanssilavalla kuulutetaan jive-biisi tai kun musiikin määritteenä on neo-swing.
Boogie-woogie näyttää tosi upealta. Nopeaan musiikkiin tanssittaessa tanssijat näyttävät leijailevan viisi senttiä korkean pilven päällä, jalkatekniikka pursuaa energiaa ja liikkuminen on räjähtävää mutta silti pehmeää ja sujuvaa. Tanssi on iloista ja humoristista ja tanssikuviot monipuolisia ja kekseliäitä. Hidas musiikki on tunnelmaltaan sensuellimpaa ja niin myös hidas boogie-woogie. Siinä aistikasta liikkumista rytmittävät musiikin huippukohtiin osuvat taivutukset ja muut näyttävät kuviot. Boogie-woogiessa nainen on viehättävä ja naisellinen; mies puolestaan on vahva ja cool. Tosin sukupuolirooleillakin leikitellään, vakavaahan boogie-woogie ei missään tapauksessa ole.
Oleellista boogie-woogiessa on musiikin tulkinta: breakit, fraasit, kappaleen luonne ja muut musiikin piirteet näkyvät tanssissa. Parhaimmillaan tanssijat ovat kuin bändissä mukana - vartalot instrumentteinaan. Boogie-woogien valmennuksessa musiikin tulkinta on vahvasti mukana, ja boogarit tunnetaan hyvinä musiikin tulkitsijoina, myös muissa tanssilajeissa.
Lindy hop - alkuperäiseltä nimeltään jitterburg - on swing-tansseista ensimmäinen - se, josta muut rock’n’swing-tanssit ovat myöhemmin kehittyneet, eli se on kaikkien jenkkitanssien kantamuoto.
Se on syntynyt New Yorkin Harlemissa ja sitä tanssittiin 20-luvulta alkaen USA:ssa, varsinaisen nousukauden sijoittuessa big bandien ja swing-musiikin kulta-aikaan 1935-40.
Aluksi sitä tanssivat mustat, mutta hiljalleen innostus levisi myös valkoisten keskuuteen. Sodan aikana tietous tanssista levisi ympäri maailmaa jenkkisotilaiden ja elokuvien mukana.
♪♬♪
Hiljaiselon jälkeen lindy hop herätettiin henkiin 80-luvun alussa Ruotsissa, Englannissa ja USA:ssa. Nykyään se on maailmassa laajimmalle levinnyt swing-tanssi, koska swing-musiikin sykettä ei voi kuunnella ja tunnustella kauaakaan, ennenkuin tanssijalkaa alkaa kutittaa...
Lindy hop on swing-musiikkiin tanssittava paritanssi, joka on vahvasti seuratanssi, vaikka hurjia akrobatiallakin höystettyjä näytöksiä ja kilpailuja on nähty jo lajin varhaisvuosista lähtien.
Tyyliltään ja muodoltaan tanssi on rentoa, pyöreää, jammaavaa, villiäkin. Tanssillisesti lindy on musiikkia seuraavaa improvisoitua parin välistä vuoropuhelua. Se on toisaalta rentoa ja iloista musiikintulkintaa, jota koreografiat eivät rasita. Jo peruskuviot opettelemalla pääsee mukaan 30-luvun swingin tai 90-luvun retroswingin tunnelmaan.
wikipedia ja googletusta
♪♬♪ ♬
Lindyhoppia harrastetaan seuroissa ja kursseilla, mutta lavoilla sitä näkee vain, kun asiaan vihkiytyneet lindyä tanssii, tosin ei noin vauhdikkaasti sentään... Ja eritoten silloin, kun on jokin Swing Big Band -ilta, jolloin 16-20 -miehinen orkesteri soittaa swingiä, musiikki on muuten fantastista kuunneltavaa. Silmillekin on iloa Lindyhopin tanssijoita katsellessa,
Rock and roll (eli rock ’n’ roll) on rockmusiikin ensimmäinen alalaji. Se erkaantui Amerikassa afroamerikkalaisesta rhythm and bluesista 1950-luvulla ja muodosti vetovoimaisten artistiensa avulla tärkeän pohjan länsimaiselle nuorisokulttuurille.
Rock and roll herätti kauhistelua ja suoranaista moraalipaniikkia 1950-luvun yhteiskunnassa. Vaikka rock and roll kuulostaa nykyään vauhdikkuudestaan huolimatta melko kesyltä, se oli aikalaistensa korvissa erittäin aggressiivista, ja lasten vanhemmat pitivät sitä vaarallisena. Lehdissä saatettiin esimerkiksi julkaista tutkimuksia, joiden mukaan rock and roll -musiikin kuunteleminen vähentää älykkyyttä. Itävallassa mentiin niin pitkälle, että rock and roll kiellettiin maan yhdessä läänissä. Myös rock and rollin maine “mustaihoisena musiikkina” kasvatti sen epäilyttävyyttä valkoihoisten yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten keskuudessa.
Kilpatanssi nimeltään rock ’n’ roll syntyi 1970- luvun alussa Keski-Euroopassa. Alkuvuosina tanssi muistutti suuresti alkuperäistä 50-luvun rock’n’rollia, mutta pikkuhiljaa se alkoi sisältää enemmän akrobatiaa. Tänään rock ’n’ roll on Euroopassa laajasti harrastettu urheilutanssi, jossa on säännöllistä kilpailutoimintaa. Tanssi rakentuu valmiiden koreografioiden päälle ja kilpailuissa tanssitaan erikseen jalkatekniikkaosuus ja akrobatiaosuus.
Laji on jenkkitansseista fyysisin ja erittäin urheilullinen.
Kansainvälisesti rock ’n’ rollissa kilpaillaan lapsi-, juniori-, B-Class- ja Main Class -luokissa. Rock‘n’roll käy ammatista, sillä yleisessä Main Class -luokassa on rahapalkintoja. Akrobatiakuviot ovat yleensä voltteja, tuplavoltteja tai jonkinlaisia pyörityksiä. Rock ’n’ rollia on kilpailtu jo useamman kerran World Gameseissa.
Suomessa rock ’n’ roll vakiinnutti asemansa Kotkassa vuonna 1983 järjestettyjen PM-kisojen myötä. Jo seuraavana keväänä Helsingissä pidettiin rock’n’rollin alkeiskurssi. Tuolloin potkut olivat matalia ja kuviot tanssillisia, mikä versio onkin säilynyt ei-kilpailevien harrastajien keskuudessa.
Suomessa virallisia Grand Prix -kilpailuja järjestetään 8 kertaa vuodessa.
Kansainvälisiä kilpailuja järjestetään lähinnä Euroopassa. Main Class -luokassa on rahapalkinnot. Rock ‘n’ roll on hyvin suosittu laji keskieuroopassa
Rock ’n’ roll onkin paitsi vauhdikas tanssi, myös erinomainen kuntoilumuoto.
Wikipedia
Lavoilla ei rockia juuri tanssita, siis tuollaisella akrobatiameiningillä (onneksi, tuumaa viereinen tanssipari :)., vaan rock-musiikkiin tanssitaan yleensä joko fuskua, jivea, buggia, lindy hoppia, boogie woogieta, rock´n rollia erilaisine variaatioineen tai mitä tahansa sekoitusta näistä. On myös potkurockiksi kutsuttu versio. Sopii nopeaan musaan ja on aika reipasta menoa. Siinä voi käyttää useimpia jiven vuoroja.
Löytyi maaiimalta vielä yksi, moderniksi jiveksi kutsuttu jive.
Moderni jive on kehitetty noin 80-90 lukujen vaihteen tienoilla, ja se on levinnyt erityisesti Englannissa, Ranskassa, Belgiassa ja Australiassa. Myös saksassa se on ollut aika suosittua. Moderni jive on tanssilaji, jossa helppoon kävelyrokkiin yhdistetään latinotanssien kuvioita. Askelvariointi on hyvin vapaata. Jive-tanssiksi se yleensä luokitellaan vahvan jive-muodon perusteella.
Moderni jive on johdettu Swing-, Lindy Hop-, Rock and Roll-, Salsa- ynnä muista samantyylisistä tanssityyleistä.
Mutta tämähän on kuin meidän fuskua, eikö vain..! :)
Kun katselee heitä, jotka tämän kunnolla osaavat, niin ihmettelee,
kuinka eivät sekoa nopeissa potkuissaan ja askeleissaan :).
Mutta eihän tietenkään juutuubessa ole tästä juuri mitään videota.
♬♪♬♬♪ ♫
Aina silloin tällöin sitä bongaa erilaisen polkan. Kuten esim. tämä swingpolkka, jossa ei edetä juuri lainkaan. Mutta ei se kuitenkaan ole mikään uusi tanss, sama potku-osio esiintyy usein taitavien tanhuajien polkassa. Pienen pätkän erottaminen kanta-tanssista omaksi kokonaisuudeksi ja sitä kehittämällä saadaan helposti uusi tanssi, kuten nyt tämä swingpolkka. Mutta polkasta tässä on silti kysymys.
Swingpolkka vaatii aika lailla kuntoa, olen kuullut sanottavan, jopa sen katseleminenkin hengästyttää :). Tämän taitavat tosin sanovat, että swingpolkka on kevyempi tanssia kuin normaali polkka. Polkka yleensäkin vaatii hyvää kuntoa. Olisi ehkä vaivan arvoista opeteltavaa, tuo swingpolkka!
♬♪♬♬♪ ♫
Swingpolkka on polkkamusiikkiin tanssittava rock’n’swing -tanssi, eli polkan ja jiven risteytys. Askelikko muistuttaa kantapolkan (kansan-tanssi) askelikkoa ja on myös etäisesti sukua polkalle. Tanssissa on musiikkina polkka ja tanssina kuvioitu polkanaskel, paikallaan avo-
oteessa tanssittuna. Askel (potkuaskel) on potkaistava alas/eteen koska ei hypätä liikkuvaan ja etenevään yhteistanssiin.
Swingpolkkaan tehdään samantyylisiä kuvioita ja musiikintulkintaa kuin muihinkin rock’n’swing -tansseihin, mutta omintakeinen askelikko ja nopea musiikki tekevät swingpolkasta omanlaisensa myös kuvioiden suhteen. Mukaeltu Wikipedia
Jive on myös kilpatanssi, joka lasketaan latinalaistanssien joukkoon, se hyväksyttiin kansainvälisiin arvokilpailuihin vasta vuonna 1976. Tällöin se aina tanssitaan kahdeksalla askeleella.
Jivestä yleisesti enempi Lavajive -osiossa. Kilpajivessä kaikki liikkeet ovat napakoita ja askeleet ja jalanojennukset ynnä liikkeet ja vartalonkäyttö on tarkasti määritelty. Mutta kun nuo on sisäistänyt, ei tuo määrittely enää tunnu rajoittavalta. Kun katsoo lasten jiveä, on heidän tanssissa vielä sitä terävyyttä, mutta liikkeet on kaikki oikeaoppisia. Ja kilometrit ja ikälisät sitten muovaavat taiturin.
Jive
kehittyi 1930-luvun loppupuolella suosituksi tulleesta lindy hopista,
jota tanssittiin swing-musiikin tahtiin. Englantilaiset tanssinopettajat
kehittivät kesytetymmän version tästä railakkaasta akrobatiaa
käyttävästä tanssista ja uusi versio nimettiin jiveksi. Tanssin nimi
tulee amerikkalaisesta slangisanasta, joka tarkoittaa “puhua palturia”.
Jive
oli erityisesti nuorten tanssi, jota pitkään pidettiin provokatiivisena
ja moraalittomana. Vanhemmat aikuiset eivät hyväksyneet tanssia
lainkaan ja yrittivät kieltää sen julkisen tanssimisen. Jiven väitettiin
häiritsevän muita tanssijoita, jotka liikkuivat vastapäivään
tanssilattialla. Suomeen jive saapui 1945, ja se saavutti heti suuren
suosion.
Jive on vauhdikasta ja sen liikkeet teräviä. Napakat potkut ja nopeat askellukset kuuluvat jiveen, mutta rock’n rollin korkeita nostoja ja heittoja siihen ei kuulu. Liikkeet lähtevät lantiosta ja polvien tulee pysyä lähellä toisiaan. Nainen pyörii jivessä paljon, tanssi on vauhdikasta ja erittäin energistä.
Tanssipari
tanssii jiveä yleensä pienellä alueella, useimmiten tanssisalin
keskialueella, tehden paikanvaihtokuvioita kädenalituksineen tai ilman
kuten fuskussa. Tanssijoilla on myös ylös alas suuntautuva syke, joka on
pientä ja yleensä tuplasti nopeampaa kuin perusfuskussa.
Perusmuodoltaan
tanssi ja sen kuviot on tehty tanssittavaksi swing-pohjaiseen
musiikkiin. Jive on fuskua teknisesti vaativampi mutta
tanssi-kuvioinniltaan samankaltainen avoimen otteen tanssi. Tanssijat
käyttävät jivestä yleensä joko kuuden tai kahdeksan askeleen versiota,
viimeksi mainittu on myös ”vakioitu” tanssiurheilun jiveksi
Jiven askelkuvio vaatii etenkin nopeassa musiikissa melko nopeita jalkoja.
Eri
lähteissä optimitempoksi määritellään 42–46 iskua/min. Lavatansseissa
ja muussa vapaa-ajan tanssimisessa tanssia joudutaan hyvin usein
tanssimaan hitaammallakin tempolla. Nopeampikin musiikki käy, mutta
vaatii tanssijalta jo huomattavasti enemmän.
Fusku, joka tunnetaan myös nimellä lava-jive tai Single-time Swing,
on rento suomalainen, jivestä kehittynyt, foksin askelrytmityksellä
tanssittava rock’n’swing -tanssi. Fuskua tanssitaan etupäässä nopeaan
foksimusiikkiin. sekä swing-pohjaiseen musiikkiin.
Fusku
onkin yleisin maamme lavoilla tanssittava ns. avoimen otteen tanssi,
jossa pari tanssii enimmäkseen noin käsivarrenmitan etäisyydellä
toisistaan. Tanssijat ”vaihtavat” paikkaa liikkuessaan pienehköllä
alueella, yleensä keskilattialla. Fuskussa myös tanssijan keho liikkuu
ylös/alas musiikin rytmissä ja polvet ja nilkat tekevät jokaisella
askeleella joustoa.
Fuskun
askelten yksinkertaisuudesta johtuen se soveltuu tanssittavaksi kenelle
tahansa, ja jossa on silti riittävästi kuvioita ja mahdollisuuksia
pitämään menon kiinnostavana taitavammillekin. Fusku on myös ns.
kädenalitanssi, ja siinä käytetään samoja kuvioita kuin jivessä ja
muissa rock’n’swing -tansseissa.
Opetusta, alkuosa on fuskua
= social jive = fusku
Fuskussa sananmukaisesti fuskataan, eli jiven vaihtoaskelta ei tehdä.
Fusku
on jiven yksinkertaistettu versio, jiven kahdeksanaskelisesta
perusaskelikosta jätetään pois neljä askelta. Niinpä fuskulla tanssitaan
usein ne nopeat kappaleet, joilla tanssittaessa monimutkaisemmilla
tanssityyleillä raja tulisi vastaan aikaa sitten. Kun fuskua voi tanssia
mihin tahansa nelijakoiseen musiikkiin, niin lavoilla näkeekin usein
ihmisten tanssivan myös nopeampia fokseja fuskuna tai buggina
Fuskua tanssitaan niin harrastuspohjalta kuin kilpatanssinakin.
Musiikkina
Fuskuun sopii foksi ja lähes mikä tahansa 4/4 osa tahtilajin musiikki,
jossa ”rytmi-iskujen”/ sävelten painoarvo vuorottelee tempon ollessa
32-52 tpm.
Wikipedia
-----------
FUSKU SWING on fuskusta eräs versio, jossa askellusta on helpoitettu ennestään ja sopii myös hyvin fuskuun yhdistettynä.
Suomessa swing tanssit ovat yleistyneet ja yksi niistä on Bugg
Ruotsista, takuuvarma lavasuosikki. Bugg on ruotsalaisten 1980-
luvulla kehittämä tanssi, jonka juuret löytyvät kaukaa 1920-luvulta.
Swingmusiikin kehittyminen ja sen eri muodot synnyttivät lukuisia
erilaisia tansseja, joita tanssittiin avoimessa tanssiotteessa
(“Jenkkitanssit”). Ruotsalaiset ottivat tanssityyleistä omakseen
swingmusiikin askelluksen, jossa jokaista tahdin perusiskua kohden
otetaan yksi askel (1234). Musiikkina on sekä swingpohjaista musiikkia
että erilaisia beat-rytmejä, joiden tempo on askellukseen soveltuva
Videolla näkyy, kuinka tositosi helpot nuo perusaskeleet ovat! :) Musiikki on tyypillistä buggmusiikkia.
Suomessa swing tanssit ovat yleistyneet ja yksi niistä on Bugg Ruotsista, takuuvarma lavasuosikki. Bugg on ruotsalaisten 1980- luvulla kehittämä tanssi, jonka juuret löytyvät kaukaa 1920-luvulta. Swingmusiikin kehittyminen ja sen eri muodot synnyttivät lukuisia erilaisia tansseja, joita tanssittiin avoimessa tanssiotteessa (“Jenkkitanssit”). Ruotsalaiset ottivat tanssityyleistä omakseen swingmusiikin askelluksen, jossa jokaista tahdin perusiskua kohden otetaan yksi askel (1234). Musiikkina on sekä swingpohjaista musiikkia että erilaisia beat-rytmejä, joiden tempo on askellukseen soveltuva
Buggista on tulossa pikkuhiljaa myös kansain-välinen tanssi. Kotimaassaan Ruotsissa tanssi on erittäin suosittu, jossa se kehittyy jatkuvasti ja eritoten 2000-luvulla on otettu lisää vaikutteita muista swing-tansseista .
Mutta sen suosio on kasvanut viime aikoina myös suomalaisilla tanssilavoilla, ehkä myös helpon perusaskelensa takia, jossa mies voi astella melkein miten tahansa.
Toinen buggin suosion syy on sen sopiminen monenlaiseen musiikkiin, mm. Ruotsin Abbasta Amerikan cantri musiikkiin, ja tietenkin meidän ikiomaan humppaan. Vikingarna (mm: http://www.youtube.com/watch?v=_NW-5nciW9o) oli hyvä bändi Ruotsissa, ja meillä Charles Blogman soitti buggmusaa.
Buggia opetetaan ja tanssitaan monella eri tyylillä. Suomessa bugg on muuttumassa perinteisestä pyörivästä muodosta Ruotsissa tanssittavaan linja-buggiin. Bugg on liikkuva tanssi, jossa ei ole tanssisuuntia ja siihen kuuluvat sekä miehen että naisen monet pyörähdykset ja kädenalikuviot, jotka ovat samanlaisia kuin jivessä ja fuskussa. Tanssin salaisuus onkin viennissä ja seuraamisessa ja se voi olla sekä menevää ja iloista että tunteikasta ja aistillista..
Videolla nainen tanssii miehen ympäri ja samalla liikutaan eteenpäin.
Musiikki taitaa olla jotain ruotsalaista pelimannibuggmusaa.. :))).
Hip Hop Lindyä voidaan tanssia discoissa, koulubileissä ynnä muissa
nuorisojuhlissa ja varusteiksi käyvät mitkä tahansa rennot vaatteet ja
kengät, joissa on helppo liikkua.
