Flexing, joka tunnetaan myös Bone Breaking, on eräs street dancen tyyli Broollynistä , jossa on ominaista rytmiset käärmemäiset liikkeet yhdistettynä heilumiseen ja liukumiseen. Musiikki on pääasiassa hip-hop-nusiikkia. Se on kehittynyt Jamaikan street tanssista, jota kutsutaan Bruk-up:ksi, jossa soitetaan reggae musiikkia
A new form of street dance has started in New York called “flexing”, or
“bone-breaking”, which sees dancers integrating some jaw-dropping moves.
Elbows fly behind heads, joints pop out, and people are basically tying
themselves in knots. Sometimes to each other.
Uusi street dance-tyyli on aloittanut New Yorkissa nimeltään "flexing", tai "lbone-breaking",
jossa näkee tanssijat tekee joitakin Hätkähdyttäviä liikkeitä.
Kyynärpäät lentää pään taakse, nivelet pompahtaa ulos, ja ihmiset
sitovat pohjimmiltaan itsensä solmuun. Joskus toisiinsa.
".... Gangsta Walking:n
alkuperä itsessään on mysteeri. Gangsta Walking on jatkuvasti
kehittynyt vuosien varrella paljon tasaisempi versio se on tänään.
Jotkut toteavat, että tämä tyyli luotiin 1980-luvun alussa. Memphis
tanssin ja rap-ryhmä, G-Style (koostuu Romeo, Wolf, ja Hurricane) kävi
New Yorkissa ja näki eniten harrastettuja tansseja ja sisällytti nämä
tyylit osaksi perinteistä Walk. Kun he palasivat, he toivat takaisin
uusi tyyli Gangsta Walking, joka oli uusi ja erityisesti muiden
samankaltaisten kanssa vielä selvästi erilainen tanssi, joka täsmäsi
uuden aallon räppiin. ... "
Street dance on hip hop -tanssin ja showtanssin sekoitusta, jossa
tarvitaan notkeutta ja kehonhallintaa. Street dance sekoittaa eri
tyylejä, kuten hip hop, locking & popping ja funk,
sekä old school ja new school -tyylejä. Tanssin koreografioihin
etsitään inspiraatiota kaduilta, tämän takia street dancessa onkin usein
mukana liikkeitä myös breakdancesta. Street dancen vaatetukseen kuuluu yleensä verkkarit ja leveä T-paita.
wikipedia
Kaikki mahdolliset ristiriitaukset ja sekaannukset mm. Breakdance, popping & locking, Hiphop ja Robot dance ym. -tanssilajien esittelyssä ovat kirjoittajan tietämättömyyttä.
Popping & Locking syntyi 1970 -luvun alussa Californiassa. Don Campbell kutsui sitä nimellä “Campbellocking” tai “Lukitus”, koska hän ei tiennyt selittää tanssia kunnolla, hän vain lukitsi jokaisen liikkeen syliinsä. Lukitukseen liittyy paljon taukoja, rullaavaa rannetta ja pomppimista.
Tanssi on nopeaa lihasten jännittämistä ja vapauttamista, kuten kädet, jalat, selkä, rinta ja kaula, se luo vaikutuksen lukitsemisesta.
Kaikki ristiriitaisuudet popping & locking, break dance, street
dance, robot dance, hip hop ym -tanssilajien esittelyissä ovat kirjoittajan omaa
tietämättömyyttä.
(Mukaeltu käännös englanninkielisestä wikipediasta)
Robotti (tai mannekiini) on illuusiomainen street dance tyyli - usein sekoitetaan poppingiin - joka yrittää jäljitellä robotti- tai mannekiinitanssia. Roboting sai mainetta Michael Jacksonin tanssista, kun hän esiintyi “Dancing Machine“:ssa veljiensä kanssa.
Robotti on yksinkertaisesti illuusio robotista. Liikkuminen robotin tahtiin antaa vaikutelman moottorien käynnistämisestä ja pysäyttämisestä. Niin kauan kuin illuusio robotista säilyy, sitä pidetään robot-tanssina. Tanssi luotiin vuonna 1967.
Robotingia voi myös verrata jazz-aikakauden kansantanssiin ja puppetingiin (tyyli arvosti myös joissakin muodoissa kokeellista balettia), jossa tanssija voi jäljitellä mekaanisesti liikkeitä matkien yksinkertaisen soittorasian nukkea.
♫ ♪ ♬ ♪
Eri vaihtoehtoja
Arrested robotti
Tässä muunnelmassa liikkuminen tanssijan kehon eri osien välillä saadaan ravistelemalla nopeasti, mikä antaa vaikutelman, että robotti on hajoamassa. Lukitus-ja vapauttatusnivelet voi myös antaa vaikutelman hajoamisesta.
Mannequin
Tämä liike yksinkertaisesti matkii näyteikkunoiden mallinukkeja. Siihen kuuluu vaikuttava tyhjä tuijottava katse ja kaikkien nivelten hidastetut liikkeet.
Hip hop on Yhdysvalloissa, New Yorkin Bronxissa 1970-luvun alussa syntynyt, urbaani alakulttuuri. Hip hop syntyi, kun köyhät ihmiset (eritoten afro-amerikkalaiset) halusivat tehdä itse musiikkia ja saada äänensä ja mielipiteensä kuuluviin esikaupunkialueilla ns. ghetoissa, ja se sai vahvoja vaikutteita esimerkiksi Jamaikalta.
Jamaikalaisen DJ Kool Hercin voidaan sanoa olevan varsinainen hip hopin alullepanija. Hän toi Bronxin klubeille rankempaa ja kovempaa musiikkia käyttäen äänentoistojärjestelmää, eli sound systemiä. Hip hop -kulttuuriin on perinteisesti mielletty neljä osa-aluetta, MCing, DJ-työskentely (engl. DJing, turntablism), breakdance ja graffitimaalaus. Hip hop -kulttuuriin kuuluu usein myös poliittinen aktivismi, muoti, slangi, jargon ja muita vastaavia alakulttuureille tyypillisiä elementtejä.
♫♪♬
Hip hop -tanssia ei pidä sekoittaa breakdanceen, jonka elementtejä kylläkin käytetään osana Hip hop -tanssia. Myöhemmissä vaiheissa hip hop -tanssiin on yhdistynyt merkittävä määrä vanhoja ja myöhemmin syntyneitä tansseja kuten Lindy Hoppia, steppiä, afrikkalaista ja afroamerikkalaista tanssia, breakdancea, reggaeta, capoeiraa, housea, hypeä, New Jack Swingiä, jammingia ja discotanssia. Rytmin vaihdokset ovat tyypillisiä hip hopille. Hip hop -tanssijoilla on oma tyylinsä, joka kehittyy harrastajille ajan myötä.
2000-luvulla locking ja roboting olivat vallitsevia tanssimuotoja. 70-luvun loppupuolella The Electric Bogaloo LOCKERS/The Electric Bogaloos–ryhmä toi yleiseen tietoisuuteen uudet hiphop-tanssit, jotka ovat popping ja boogalooing.
Nykyiset Hip hop -tanssit eivät ole suoranaisesti kytköksissä hip hop -kulttuuriin. 70-luvulla silloisilla hip hop -tansseilla oli tiivis sidos Yhdysvaltain länsirannikon hip hop -kulttuuriin. Hip hop -kulttuurin tanssillinen elementti on breakdance, joka on syntynyt varsinaisia hip hop -tansseja myöhemmin Yhdysvaltain itärannikolla.
Breakdance (b-boying) on hip hop -kulttuuriin kuuluva näyttävä ja vauhdikas tanssilaji. B-boying syntyi 1970-luvun alussa New Yorkin Bronxissa, kun DJ Kool Herc alkoi soittaa ns. korttelijuhlissa (block party) funk-musiikin rumpukomppeja eli breakseja toistuvasti, mikä sai ihmiset lattialle. Tanssijoita Kool Herc kutsui nimillä b-boy tai b-girl.
Tästä juonnettiin nimi b-boying, jolle media keksi kaupallisemman termin, breakdance, kun tanssi löi itsensä läpi julkisuuteen 1980-luvulla. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä tanssi vaipui unholaan, mutta nousi jälleen uuteen kukoistukseen vuosituhannen vaihteessa ja on tätä myöten elinvoimainen, historiansa tiedostava ja dynaaminen tanssilaji.
Itse tanssi koostuu toprockeista (pystyssä tapahtuvat askelkuviot), footworkeista (lattiatasolla tapahtuvat askelkuviot), powermoveista (pyörivät liikkeet) ja freezeistä (jämähdyksiä erilaisiin asentoihin). Hyvä b-boy/b-girl taitaa perusliikkeet (foundationit) ja osaa tanssia breakseihin ja tuoda esiin omaa itseään tanssiin omien liikkeiden muodossa.
B-boying, often called “breakdancing”, is a popular style of street dance that was created and developed as part of hip-hop culture among African Americans and Latino youths in New York City. The dance consists of four primary elements: toprock, downrock, power moves and freezes/suicides. It is danced to both hip-hop and other genres of music that are often remixed to prolong the musical breaks. The musical selection for b-boying is not restricted to hip-hop music as long as the tempo and beat pattern conditions are met. A practitioner of this dance is called a b-boy, b-girl, or breaker. These dancers often participate in battles, formal or informal dance competitions between two individuals or two crews.
