Kolmas askel E

Videossa lapset tanssii kaikki 10 kilpatanssin tanssia. Suloisia. 

---------

E-luokassa tanssiminen on niin kaukainen muistikuva, etten oikein muuta muista kuin sen fiiliksen ja kuinka jännittävää oli olla lattialla kaikkien katsottavana ja arvosteltavina, ennenkuin tottui (mutta kyllä se vei oman aikansa). Käytin silloin silmälaseja, mutta kilpailtaessa jätin ne pois, joten en sitten nähnyt kauaksi, mikä vain oli hyvä, sillä en erottanut ihmisten silmiä :)

Kuvioiden nimet tuntuivat alussa monimutkaisia, ja niinpä keksimme niille omia hassuja, kuvaavia nimiä, mikä kyllä kostautui, koska emme aina alussa tienneet yhteisvalmennuksessa mitä piti tehdä valmentajan määrätessä jonkun kuvion suoritettavaksi. Siinä hieman odotimme ja katsoimme muiden tekemisiä. Pikkuhiljaa nimet tuli tutuiksi, eritoten kun useita kuvioita on samannimisinä eri tanssilajeissa.

Mun toinen mekkoni.

Lähes kaikilla oli samanlainen koreografia, johtuen sallittujen kuvioiden vähyydestä. Oli (suuri) ihmetyksen aihe sekin, kun joskus kysyimme treenisalissa neuvoa joltain A- luokkalaiselta jostain perusaskelten jipoista, jotka olimme tietenkin jo unohtaneet, niin heillä olikin joskus keskenään erilainen muistikuva, miten se ja se askelkuvio pitäis tehdä. Nolona he tunnustivat, että on niiiin pitkä aika kun he noita askeleita ovat tehneet just perusmuodossaan.

Hankin ihan oikean kilpapuvun, edelleen käytettynä. Tästä mä pidin paljon, nyt fiilis tuntui enempi tanssijalta kuin pelleltä.

Edelleen treenattiin kerta viikossa yhteisharjoituksissa, ja kerran itseksemme Yrjönkadulla (uimahalli). Samaan aikaan meillä oli vielä sunnuntaiaamuisin kolmen tunnin tanssileiri oman seuran ja muutaman muun vieraan seuran kesken. Siellä opimme jo ennakkoon tulevia vapaakuvioita, koska leirillä oli monen tasoisia, suurin osa jo D- ja  C-luokassa olevia.

Kilpailuja oli ympäri Suomea, ja tuohon aikaan oli useita kisoja seniori E-luokalle, koska meitä oli niin paljon, yhteen kisaan saattoi osallistua parikymmentä paria ja ylikin. Niinpä pystyimme valitsemaan, minne osallistumme, ja valikoimme usein Helsinkiä lähellä olevat kisapaikat. Emme olleet vielä halukkaita ajamaan satojen kilsojen päähän.

Tanssi on tanssittu

Muutamat meidän seuran pareista tanssivat myös lattareita (tuohon aikaan seniorit sai heti alusta päättää, tanssiiko molempia, vaiko vaan jompaa kumpaa). Terpsikhoressa ei opetettu lattareita, kuin muutama tunti silloin tällöin. Opetus painottui vakioihin, ja niinpä me parini kanssa pidättäydyttiin vain niissä. Lattarioppi kun oli haettava yksityistunneilla, emmekä me vielä ottaneet tätä harrastusta niin vakavasti. Kun oli se Argentiinalainen tangokin vielä harrastuksissa.

Näin meni pari vuotta, metsästimme hissukseen ne 50 pistettä, joilla nousimme  D-luokkaan. Upee hetki oli toukokuussa 1999, jolloin saimme sen oikein mustana valkoisella.