Viides askel D

Videona samba – mitä iloa.

---------

Niinpä kun syksy saapui 1999, osallistuimme ensimmäisiin D-kisoihin Kouvolassa. Ei se ihan nappiin mennyt, mutta saimmehan tuta mitä on tanssia hieman kovemman tason kanssa. Alun hankaluuksien jälkeen aloimmekin  pärjätä.

Musiikkia, maestro, me odotamme

Miehet kisailivat vielä valkoinen paita päällä, mutta naisilla oli mitä upeimpia höyhenasuja krasseilla ja paljeteilla koristeltuina. Niitä paljetteja pikkulapset sitten keräsivät lattialta kuin aarteina, ja aina silloin tällöin tahtoivat silittää höyheniä ihaileva katse silmissään. Ajattelivat vissiin, että me ollaan prinsessoja :)... mutta niinhän me olimmekin, ainakin tunsimme niin.

Usein olimme tanssiasuissa koko kisamme ajan, jos karsinnat ja finaalit oli aikataulutettu sopivan tiiviiksi. Mutta välillä joutui vaihtamaan vaatteita ja tappamaan aikaa, kun oli monen tunnin pituinen tauko. Järjestäjät kun suuressa viisaudessaan olivat laittaneet kaikkien luokkien finaalit loppuun, näyttäväksi loppuhuipentumaksi :), ja jos aamusta oli saapunut karsintoihin, kuten niin usein seniorit oli aikataulutettu, niin saattoi "onnettomuudeksi" joutua olemaan koko pitkän päivän paikalla odottamassa finaalia. Jollei vettä satanut tai muuta taivaalta tippunut, niin tehtiin kävelylenkki, (mutta piti varoa kampausta... hih). Yleensä sitä istui ja katseli kilpailuja. Mutta esim Porvoo ja Hanko olivat kauniita kaupunkeja kävellä keväällä ja syksyllä, porvoo etenkin joulun alla..

Yhteisstartti

Välillä oli 4-5 paria valssissa lähdössä samaan aikaan liikkeelle samasta kohdin ja kaikilla oli sama alkukuvio. Se oli metka tilanne. Ja varmaan yleisöstäkin se näytti hauskalta. Joskus tuli vielä "kolareita", kun lattialla oli samaan aikaan monta paria, jotka tanssivat ristiin rastiin.., ja väistöliikkeet oli vielä hakusessa. Oli siinä hetki funtsattava, että mikäs kuvio olikaan menossa.:)

Jotain uutta kuviota kun oli tahkottu, niin kisatilanteessa kaveri ei osannutkaan siirtyä siitä kuviosta toiseen kuvioon. Oli jäänyt treeni päälle ja kisoissa ei todellakaan voinut pysähtyä. .. siinä mentiin samaa kuviota yhä uudelleen ja uudelleen.., ja minun ei auttanut kuin seurata, olla kuin näin kuuluisikin mennä. Muillakin pareilla oli ollut sama tilanne, miehen "luut toimi" nopeammin kuin aivot ehti antaa käskyjä.. :) Mutta onneksi se oli vain tätä alkuvaihetta.

Kiitämme, ja siirrymme C:hen

Runsaan vuoden kisattiin D:ssä. Kun saatiin vuoden 2000  marraskuussa nousupisteet kasaan C-luokkaan, tuntui, että.. hei mehän ollaan jo oikeita tanssijoita.  Mutta tunne osoittautui kliseeksi, sillä itseasiassa se tiesi vaan lisää oppimista ja entistä enemmän ahkeraa treenausta. Palkinnoksi sitten saatiin onnistumisen tunne ja hauskat harkat sekä mielenkiintoiset kilpailumatkat.