Tässä on loput perustansseista. Voipi olla että jokin unohtui, mutta näillä pärjää.. ja foxi on se yleisin tanssi, jolla tanssitaan usein kaikki lajit. Myös tilanpuute aiheuttaa sen, ettei aina voi kuvioita juuri tanssia.
Here are the rest of the typical basic dances, which are playing in thedance-places in Finland. On the floorthere areusuallyso manydancers, so themost commontype ofdanceis a "FinnishFoxi".
On taas se aika vuodesta, kun lavat avataan. Ainakin Riutta ja Mäntsälä on jo auki.
Keräsin tähän muistin virkistämiseksi, uusille tanssinharrastajille ja siksi aikoville, lavoilla yleisesti tanssittavat tanssit. Tai - tässä puolet ja seuraavassa loput. Tanssin nimestä pääsee linkkinä ao. tanssin sivulleni.
Tungostahan noilla lavoilla on, niinpä yleisin tanssi on foxi, jolla enemmistö tanssii kaikki tanssit. Mutta väliäkös sillä, pääasia, että tanssii.
In Finland people dance a lot, and in summer there are several dancing places all over the country. In this and the next blog there are the most frequent dances, which are popular in Finland.
Laitoin lisäsivuille (Tanssista terveyttä) tanssin terveydelle antamat hyödyt. Siellä on mm. näistä asioista juttua:
Seuratanssi on kokonaisvaltaista liikuntaa.
Seuratanssi kehittää vuorovaikutustaitojamme.
Seuratanssimusiikki luo positiivista tunnelmaa.
Seuratanssi edistää fyysistä terveyttä.
♬ ♪ ♫
Jokainen, joka on hurahtanut tanssiin, vannoo tanssin tuomasta hyvänolontunteesta. Vaikka välillä jäseniä särkisikin ynnä muuta kolotusta tuntisi, niin ne on pieniä asioita kokonaisvaltaiseen fyysiseen hyvinvointiin verrattuna.
Esim. leikkauspotilaat lähtiessään tanssimaan niin pian kuin sielu sietää kuntoutuvat nopeammin kuin hissukseen toipuvat kanssaihmiset. Tanssi ikäänkuin pakottaa kivun rajoissa liikkumaan. Kokemusta on.
Humpastakin voi tehdä show-esiintymisen. Hauskaa!
Tanssi ei suinkaan ole suorittamista, ei tarkkaan määrättyjen koreografien ja askelkuvioiden tekemistä. Vaan kukin omalla tavallaan ja persoonallaan liikkuu ja tanssii. Tietenkin helpottaa kummasti ja suo myös partnerille sen luvatun liikkumisen hyvänolon, jos hieman tietää mitä ja miten tanssitaan. Ja ei rytmitajunnastakaan haittaa ole. Mutta sekin kehittyy kilometrien saatossa, kuin myös liikkeiden keveys ja vaivattomuus. Tämä pätee kumpaakin sukupuoleen. Eli tanssitaan kukin oman tietotaidon puitteissa ja pidetään hauskaa.
Ujompikin mies on kertonut, kuinka heistä on pikkuhiljaa kasvanut rohkeampi ja itsevarmempi mies. Alun naispelko on kaikonnut, kun on oppinut tanssimaan ja liikkumaan. Ja hämmästys on ollut suuri, kun naiset joskus suorastaan "tappelevat" hakuvuorollaan heistä. Varmuus luo itsevarmuutta, joka vuorostaan auttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Nämä ovat minun pikamietteitäni. Lue tuolta yläpalkin lisäsivulta "tanssista terveyttä", siellä on enempi tietoa.
♫ ♬ ♪ ♬ ♪ ♫
I put theadditionalpagesprovided bythe healthbenefits ofdance. Thereisfor example.storyof these things: SocietyDance is aholisticexercise. SocietyDanceto the challenge. Societydancemusiccreates apositiveatmosphere. SocietyDancepromotes physicalhealth.
Seurojen talolla tanssittiin, ja haitari haikeesti soi… Melankolinen iskelmä saa monen suomalaismielen herkistymään. Kesällä tanssimusiikki ja lavojen ainutlaatuinen tunnelma houkuttavat parketille niin vanhat kuin nuoretkin.
Lavatanssin kultakaudella 1950-luvulla Suomessa järjestettiin tansseja noin kolmella tuhannella seuraintalolla ja tuhannella tanssilavalla. Tänä kesänä Suomessa tanssitaan ainakin kolmella sadalla lavalla. Perinteinen tanssipaikka on metsän siimeksessä tai järven rannalla, ja sisätiloissa ovat vain lava ja kahvila. Kaupallisten huvikeskusten lisäksi maassa on lavoja, joita pyörittävät kyläyhdistykset tai urheiluseurat talkoovoimin.
Lavatanssit kuuluvat perinteisesti juhannuksen viettoon, vaikka lavoilla käydään muinakin viikonloppuina. Nekin jotka käyvät lavoilla vain kerran vuodessa, suuntaavat tansseihin juuri juhannuksena.
...... lue jatko yläpalkin lisäsivulta :) : Lavatanssin pikkuvinkit
♫ ♫ ♪ ♫
Janne Tulkki opastaa
Tanssijalkaa vipattaa, mutta kumppani ei innostu lainkaan. Mikä neuvoksi?
Miehet pelkäävät itsensä nolaamista parkettien partaveitsien edessä, mutta heitä voi rohkaista sanomalla, että suurin osa lavoilla kävijöistä ei todellakaan ole tanssimaistereita. Korkeintaan yksi kymmenestä on, iskelmätähti Janne Tulkki neuvoo.
Ja naisten pitää luvata olla mäkättämättä miehelleen, jos jokainen askel ei mene tanssioppaan mukaan.
Tulkin mukaan naisilla on usein parempi käsitys siitä, mitä parketilla tapahtuu. Siksi pariskuntien olisikin hyvä sopia, että mennään yhdessä loppuun asti hyvässä hengessä.
Nainen ei saa missään nimessä sortua viemään. Yhdessä opetellaan, mutta vauhti ja suunta on oltava alusta asti miehen hyppysissä. Eihän mies muuten opi.
Tansseihin lähtö ei Tulkin mielestä edellytä tanssikurssia, perustanssit oppii lavoillakin. Toki kotona voi harjoitella perusaskeleita etukäteen. Siitä saa varmuutta.
Pitkä-pitkä-lyhyt-lyhyt. Foxin askeleilla voi tanssia useimpia lavatansseja. Useat ajattelevat, että valssiahan osaavat kaikki, mutta jos vaihtoaskel tuntuu vaikealta, pelkkä kävelykin riittää.
Tanssiminen on silloin oikeanlaista, kun parilla on hauskaa toistensa kanssa.
Jos tansseihin lähtö on miehelle ylitsepääsemättömän vastenmielistä, voi nainen lähteä jammaamaan yksinkin.
Se on suuri luottamuksen osoitus kumppanille. Moni voi aristella ajatusta, että vieras mies tanssittaa omaa vaimoa, mutta lavoilla pätevät herrasmiessäännöt.
Kähmiä ei saa. Etikettiin kuuluu myös, ettei ketään hylätä tanssilattialle, vaikka askeleet takkuaisivatkin.
Ja parille kannattaa rohkeasti sanoa, jos ei ole varma, mitä pitäisi tehdä.
Tanssiparia vaihdetaan perinteisesti kahden kappaleen jälkeen.
Jos pari tuntuu todella vastenmieliseltä ja käyttäytyy sopimattomasti, voi partnerin palauttaa tai paikalta lähteä pois kesken tanssinkin.
Meinasi masurkka unohtua! Tämä on tanssi, jonka luulisi jo joutuneen ajan unholaan, vaan eipäs ole – tanssipaikoilla ja lavoilla orkesteri soittaa masurkan ainakin kerran illassa, se on niin sanottuja “pakollisia” tansseja (näin ainakin Etelä-Suomessa, sanoo Plätty sitten mitä tahansa :). Välillä käy aikamoinen vilske, kun masurkan taitajat ja –haluavat yrittävät löytää toisensa alkutahtien aikana. Ei tuo niin vaikealta näytä, varsinkin jos polkan hyppelyt tehdään valssiaskeleina, kuten moni näkyy tekevän.
Itse en tuota osaa, tai osaa ja osaa. Yhden kerran olen sitä joutunut tanssimaan, kun hakija ei antanut periksi “Sinähän osaat kaikkea, kuin et sitten tätäkin” –tyyliin. Menihän tuo, välivalssilla, sen olin pyytänyt saada. Mutta mitään masurkanosaajaa eikä -ihailijaa minusta ei silti tullut.
♬♫♪
Masurkka on puolalaisperäinen kansantanssi 3/4-tahtilajissa. Se on peräisin Masurian alueelta Puolasta, missä sen jälkiä on voitu seurata 1500-luvulle asti. Masurkkaa on soitettu ja tanssittu Suomessa jo 1700-luvun lopulla. Mutta Kaivohuoneen turismin mukana tuli 1840-luvun puolivälissä maahamme masurkan venäläinen muunnos, venäläisen ylimystön rakastama nopea polkka- eli potkumasurkka. Tanssina masurkka oli 1930-luvulle saakka yhtä suosittua kuin jenkka. Nykyinen polkkamasurkaksi kutsuttu versio kehittyi 1800-luvun puolessavälissä, joten masurkka on yksi suomen vanhimmista paritansseista.
Tässä videossa on nyt muutakin kuin masurkkaa,
mutta ei kai se haittaa, vaikka on vielä kansantanssiakin. :)
♬♫♪
Salonkitanssimasurkkaa voidaan pitää polkan ohella lavojen kuninkuuslajina. Yleensä masurkkaa soitetaankin kerran illassa, mutta kirjoittamaton sääntö on, ettei sitä soiteta naistenhakuvuorolla. Mikä ei suinkaan estä naisia hakemasta osaavia miehiä. Naistenrivissä käy kova kuhina ensimmäisten tahtien kajahtaessa, ja etenkin masurkkaa osaavat miehet revitään käsistä.
Masurkan askelikko on polkkaa helpompi, ja usein polkkaa opetettaessa harjoitellaankin ensin masurkkaa. Siinä vuorottelevat eteenpäin hyppien menevä potkumasurkka, ja polkkaa muistuttava pyörivä polkkamasurkka. Välillä tanssipari vaihtaa paikkoja keskenään. Masurkan askel on rauhallinen. Polkkamasurkan askel on sama kuin polkan, mutta eri rytmissä: Polkassa on tahtia kohti neljä iskua, masurkassa vain kolme.
Toinen tavallinen masurkan muoto on valssimasurkka, jossa pyörintäosuus mennään valssin askelin molempiin suuntiin.
Wikipedia, google
♬♫♪
You tubessa ei ollut muita masurkkatanssivideoita paitsi tuo yksi ylläoleva, jossa ei mitään vikaa ole. Mutta jos tiedät masurkkavideon, niin voisitko mainita kommissa, niin saisin liitettyä sen tänne muidenkin iloksi.
Masurkkaa musiikkina, ja Finlanderssien hassuttelua:
Samba... tanssi, joka ei oikein innosta (lavoilla tanssittaessa). Ehkä sen takia, kun moni mies vie sitä ikäänkuin humppana, jossa joka askeleella on vaihtoaskeleet. Se on aika kuluttavaa. Sambaa kutsutaankin suomalaiseksi humpaksi. Mutta jos tanssiin saa hitusenkin sambahtavaa rytmiä, niin kyllä se silloin nippanappa menettelee.
Chachaa löi itsensä läpi aikaa sitten ja sitä tanssitaan paljon, mutta samba jäi varjopuoleen. On tanssi-iltoja, jolloin sambaa ei soiteta lainkaan.
♫♪♬♪
Samba on Rio de Janeirossa, Brasiliassa 1900-luvun alussa kehittynyttä musiikkia, jolla on portugalilaiset ja afrikkalaiset juuret. Portugalilaiset tutkimusmatkailijat löysivät eräällä retkellään kauniin paikan, jonka he nimesivät ”Tammikuun joeksi”, toisin sanoen Rio de Janeiroksi. Kolonialistit asettuivat paikoilleen ja orjia alettiin tuoda portugalilaisten alueilta Lounais-Afrikasta työskentelemään Bahian plantaaseille Etelä-Amerikan koillisosaan eli nykyiseen Brasiliaan. Orjat olivat tuoneet mukanaan batuque-rumpuja, ja sambatanssi alkoi kehittyä vastauksena rumpujen vahvalle rytmille – tanssia kutsuttiin sembaksi. Tanssin ja soiton avulla pystyi irrottautumaan arjen murheista. Edison Carneiron mukaan useimmat brasilialaiset populaaritanssit ovat kehittyneet juuri kyseisestä afrikkalaisesta rummuilla soitetusta batuquesta.
Vuonna 1917 julkaistua “Pelo Telefonea” pidetään ensimmäisenä sambajulkaisuna. Nykymuotonsa se sai 1940- luvulla. Nimi samba tarkoittaa afrikkalaista alkuperää olevaa tanssia. Samban rytmi ja tyyli ovat peräisin kansantansseista. Sen liikkeet ovat taas peräisin maxine ja ludlu -tansseista. Samba tuli tunnetuksi 2. maailmansodan lopulla.
♫♪♬♪
♫♪♬♪
1960-luvulla sambasta kehittyi sambarock, tyylilaji, jossa on vaikutteita soulista, funkista ja sambasta. Sambasta ja jazzista on kehittynyt tyylilaji nimeltään bossa nova. Ja Suomessa on vielä lavoilla tanssittava sambajive.
Sambatanssi on suosittu tanssi, joka voidaan jakaa soolotanssiin (riolainen karnevaalisamba) sekä parisambaan, jotka tyylillisesti eroavat toisistaan. Samba on myös yksi viidestä latinalaistanssilajista kilpatanssissa.
Parisamban tempo on perinteistä karnevaalisambaa hitaampi. Kilpailussa soitettava musiikki on tempoltaan 50 tahtia minuutissa. Parisamban peruselementti on baunssi, rytmikäs jousto polvista ja nilkoista, mikä johtaa voimakkaaseen lantionliikkeeseen.
Samban musiikki lasketaan yleensä tavalla yks-ja-kaks-kol-ja-nel.
RUMBA on latinalaistanssi, jonka kuuma rytmi saa jopa suomalaisen jäyhän uroksen lantiot liikkumaan. Musiikki on latinalaisvaikutteista boleroa jota kuulee paljon myös nykyiskelmiksi sovitettuina kotimaisina iskelmähitteinä. Silloin kun kohdalle osuu viejä, joka haluaa ja osaa ilmentää tanssin luonnetta, niin eipä voi parempaa tanssia olla. Mutta muutenkin, tämä on pehmeä tanssi, jota on kiva tanssia vaihteluna foxista, vaikka ihan pienestikin. Lavoilla soitetaan useita kertoja rumbaa, ja enenevässä määrin tanssikansa myös tanssii kappaleet rumbana.
♫♪♬♪
Rumba perustuu kuubalaisiin populaaritansseihin. Kuubassa rumba ei ole minkään tietyn tanssin nimi vaan merkitykseltään häilyvä yleisnimitys laajalle ja hajanaiselle tanssien ryhmälle, vähän samaan tapaan kuin Suomessa sana “tanhu”. Muusikot kutsuvat rumbatanssiin sopivaa musiikia yleensä boleroksi.
Tuskin mihinkään muuhun tanssin nimeen liittyy niin paljon sekaannusta kuin sanaan “rumba”. Sana on toistuvasti poimittu nimeksi uudelle tanssille, jolla on vain vähän yhteistä aikaisempien samannimisten tanssien kanssa. Kehitys on alkanut jo rumban kotimaassa Kuubassa, sen jälkeen eurooppalaiset ja amerikkalaiset tanssinopettajat ovat keksineet sanalle uusia merkityksiä, ja suomalaiset ovat vielä omalta osaltaan hämärtäneet sen merkitystä entisestään.
Boleroa/Rumbaa kutsutaan “rakkauden tanssiksi”. Periaatteeltaan rumba voitaisiin luokitella kosiotanssiksi, jossa mies yrittää vietellä naista tanssillaan, ja nainen pyrkii hallitsemaan miestä naisellisia avujaan käyttäen.. Rumbaan kuuluu tanssittaessa katsekontaktin säilyminen ja “viekoittelevat” liikeradat. Kiusoittelun ja vetäytymisen elementit ovat voimakkaasti läsnä tässä latautuneessa tanssissa, jota pidetään latinalaisista tansseista sensuelleimpana. Rumba on myös kilpatanssi latinalaistanssikilpailuissa.
Rumban askelrytmi on hyvin erikoinen: tahdin voimakkaimmalla osalla eli ykkösiskulla ei oteta askelta, vaan tällä kohtaa tanssissa on hidas painon ja vartalon siirto. Olennaista tanssissa ei kuitenkaan ole niinkään jalkojen vaan vartalon liike. Hitaan liikkeen ajoittaminen ykkösiskulle korostaa liikkeen merkitystä, ja juuri tämä efekti saa aikaan rumban erikoislaatuisen sensuellin ilmeen. Tanssitapa on kuitenkin useimmille aloitteleville tanssijoille vaikea, ja tämä on saanut tanssinopettajat keksimään rumbasta omia versioitaan, jotka ovat kyllä helpompia oppia, mutta joista myös puuttuu alkuperäisen tanssin viehkeys.
Maailmanlaajuisesti tunnetuin on Arthur Murrayn neliörumba eli amerikkalainen rumba. Suomessa on opetettu lavarumban nimellä tanssia, jossa askeleet ovat alkuperäiset mutta ajoitus joko yhden iskun edellä tai yhden iskun jäljessä.
♫♪♬♪
Rumbaa (Boleroa) soitetaan lavoilla usein. Kuviot ovat pääosin samat kuin cha chassa, mutta musiikki on huomattavasti rauhallisempaa. Rumba lasketaan aina tavalla kaks-kol-nel-ja-yks.
Tanssilavoilla syntyy toistuvasti ongelmia, kun eri paikoissa on opetettu rumban nimellä aivan eri tansseja. Kun kaksi eri kursseilta tullutta tanssijaa kohtaa toisensa lavalla ja yrittää yhdessä tanssia rumbaa, pahimmassa tapauksessa molemmat ajattelevat tanssin jälkeen harmistuneina, että olipas sillä äskeisellä tanssikaverilla huono rytmitaju.
opettelua
♫♪♬♪
Todettakoon, että valtaosa lavayleisöstä on tanssinut ja tanssii edelleen rumbakappaleet hitaana foksina. Tämä ei ole lainkaan huono vaihtoehto. Askelikko sopii musiikkiin ja sillä voi hyvin ilmentää rumban tunnelmaa.
Tempoksi määritellään eri lähteissä 25-29 tahtia/min. Soittotapaan kuuluu, ettei ykkösiskua korosteta, pikemminkin sitä pyritään piilottamaan. Tämä voi alussa vaikeuttaa rytmin seuraamista.
Cha cha on mukavan letkeä tanssi. Tätä soitetaan lavoilla useitakin kertoja illassa, tosin määrä riippuu orkesterista. Vielä (10-)15 vuotta sitten aniharva pari tanssi cha chata, mutta nyt se on ihan yleinen osaamistanssi. Ja tietenkin tyylejä on yhtä monia kuin on tanssijoitakin. Mutta yhtä kaikki, kaikki tanssijat siitä nauttivat. Kilpatanssi-cha cha on aikalailla erilaista kehon hallinnan suhteen, ne ken sitä harrastavat tanssivat cha chan siten, mutta se ei ehkä ole cha chan perimmäinen tarkoitus lavoilla.
♬♪
Cha cha on rytmillisesti uusin latinalaistanssi. Se on alkuperältään kuubalainen populaaritanssi. Musiikin kehitti säveltäjä Enrique Jorrín danzón-mambon pohjalta. Tanssin alkuperäinen nimi oli cha-cha-chá, paino viimeisellä tavulla. Jorrín keksi nimen kuunnellessaan tanssijoiden jaloista lähtevää ääntä. Kun ihmiset tanssivat ulkoilma ravintoloissa chachaata ja hiekan murusten jäädessä kenkien ja lattian väliin niistä lähti ääni cha-cha-cha.
♫♪♬♪
Tässä 2 eri tyyliä tanssia cha chata: lava- ja kilpa-cha cha.
Jokainen arvatkoon, kumpi on kumpaa :)
Alkuaikoina parit järjestäytyivät jonoksi ja myöhemmin ympyräksi. Eurooppalaiset tanssinopettajat kehittivät cha chata täkäläiseen kulttuuriin sopivaksi 1950-luvun lopulla. Tanssia kutsutaan joissakin lähteissä myös triple-mamboksi.
Cha-cha on kilpatanssi ja se lasketaan kuuluvaksi latinalaistansseihin. Viime vuosina se on kasvattanut suosiotaan myös lavatanssina.
Cha cha on yleisimpiä lavoilla tanssittavia lattareita. Cha-chassa tehdään runsaasti jivestä tuttuja “kädenalituskuvioita”, mutta perusaskel on hyvin erilainen. Sen rytmi on muihin lattareihin verrattuna hiukan haasteellisempi, mutta askeleet ovat melko helpot. Cha Cha kuuluu tanssilavojen orkestereiden ohjelmistoon jo lähes takuuvarmasti.
Tempoksi määritellään eri lähteissä 30-34 tahtia/min. Lähteet mukaellen Wikipedia, tansinet ja google
Kun katselee heitä, jotka tämän kunnolla osaavat, niin ihmettelee,
kuinka eivät sekoa nopeissa potkuissaan ja askeleissaan :).
Mutta eihän tietenkään juutuubessa ole tästä juuri mitään videota.
♬♪♬♬♪ ♫
Aina silloin tällöin sitä bongaa erilaisen polkan. Kuten esim. tämä swingpolkka, jossa ei edetä juuri lainkaan. Mutta ei se kuitenkaan ole mikään uusi tanss, sama potku-osio esiintyy usein taitavien tanhuajien polkassa. Pienen pätkän erottaminen kanta-tanssista omaksi kokonaisuudeksi ja sitä kehittämällä saadaan helposti uusi tanssi, kuten nyt tämä swingpolkka. Mutta polkasta tässä on silti kysymys.
Swingpolkka vaatii aika lailla kuntoa, olen kuullut sanottavan, jopa sen katseleminenkin hengästyttää :). Tämän taitavat tosin sanovat, että swingpolkka on kevyempi tanssia kuin normaali polkka. Polkka yleensäkin vaatii hyvää kuntoa. Olisi ehkä vaivan arvoista opeteltavaa, tuo swingpolkka!
♬♪♬♬♪ ♫
Swingpolkka on polkkamusiikkiin tanssittava rock’n’swing -tanssi, eli polkan ja jiven risteytys. Askelikko muistuttaa kantapolkan (kansan-tanssi) askelikkoa ja on myös etäisesti sukua polkalle. Tanssissa on musiikkina polkka ja tanssina kuvioitu polkanaskel, paikallaan avo-
oteessa tanssittuna. Askel (potkuaskel) on potkaistava alas/eteen koska ei hypätä liikkuvaan ja etenevään yhteistanssiin.
Swingpolkkaan tehdään samantyylisiä kuvioita ja musiikintulkintaa kuin muihinkin rock’n’swing -tansseihin, mutta omintakeinen askelikko ja nopea musiikki tekevät swingpolkasta omanlaisensa myös kuvioiden suhteen. Mukaeltu Wikipedia
Kun ei kunnon polkantanssia löydy, niin tämä säkkijärvi on peruspolkkaa parhaimmillaan, soitettunakin.
♬♪♬♬♪ ♫
Polkka, jota edelleenkin soitetaan ainakin Etelä-Suomen lavoilla ja tanssipaikoilla kerran illassa, on semmonen pakollinen juttu. Ja moni tätä hyppiikin. Mutta myös tuota “swingpolkkaa” polkan tahtiin.
Aikoinaan, jotain 15 v sitten, olin tunnin, pari polkkakurssilla, ja enpä ole niin nauranut tanssitreeneissä kuin silloin. Kun en millään saanut itseäni “ylös-hyppyyn”, ja entäs, kun piti parin kanssa suorittaa hypyt, pyörimiset ja etenemiset.. :). Polkka sai jäädä suosiolla pois repertuaaristani. Mutta olisi se varmaan ihan mielenkiintoista oppia... mutta...siihen tarvittaisiin yksityisopettaja ja pitkää pinnaa :), joten jääköön, onhan tässä nyt jo ikääkin, ja on muita hauskoja tansseja joita voi tanssia.
Polkan tahtiin on toisaalta kiva mennä buggaa tai fuskua. Mutta yleensä sitä on vaan, istuu ja katselee.
♬♪♬♬♪ ♫
Kansantansseistakin tuttu polkka on ehkä hikisin lavatanssi. Polkassa liikutaan usein vauhdikkaastikin lähes matalalennossa ja voimakkaasti pyörien.
Polkka on nopea tasa-jakoinen tanssi. Se on syntynyt 1830-luvulla itäisessä Böömissä nykyisen Tsekin alueelta. Tanssin alkuperäinen nimi pulka tarkoittaa lyhyttä/puolta askelta. 1850-luvulle tultaessa polkka oli levinnyt ympäri Euroopan ja myös Amerikan mantereelle. Suomeen polkka tuli tiettävästi ensiksi länsirannikolle 1840-luvulla. Suomalainen polkka on keskieurooppalaista polkkaa nopeampaa ja siinä on runsaasti variaatioita.
Tanssissa paino on pääosin päkiöiden varassa. Polvet pysyvät tanssissa melko suorina, nilkoista sen sijaan joustetaan voimakkaasti. Tahdissa on neljä iskua. Perusaskelikko alkaa tasahypyllä, sitä seuraa vuorotellen vasemman ja sitten oikean jalan askel ja ponnistus hyppyyn. Neljännellä iskulla ollaan ilmassa ja hyppy päättyy tasajalka-alastuloon seuraavalla ykkösiskulla. Tilassa liikkuminen tapahtuu siten, että jompikumpi kylki on menosuuntaa kohti. Parittain tanssittaessa tilassa liikutaan tavallisesti tanssisuuntaan eli vastapäivään.
Jive
kehittyi 1930-luvun loppupuolella suosituksi tulleesta lindy hopista,
jota tanssittiin swing-musiikin tahtiin. Englantilaiset tanssinopettajat
kehittivät kesytetymmän version tästä railakkaasta akrobatiaa
käyttävästä tanssista ja uusi versio nimettiin jiveksi. Tanssin nimi
tulee amerikkalaisesta slangisanasta, joka tarkoittaa “puhua palturia”.
Jive
oli erityisesti nuorten tanssi, jota pitkään pidettiin provokatiivisena
ja moraalittomana. Vanhemmat aikuiset eivät hyväksyneet tanssia
lainkaan ja yrittivät kieltää sen julkisen tanssimisen. Jiven väitettiin
häiritsevän muita tanssijoita, jotka liikkuivat vastapäivään
tanssilattialla. Suomeen jive saapui 1945, ja se saavutti heti suuren
suosion.
Jive on vauhdikasta ja sen liikkeet teräviä. Napakat potkut ja nopeat askellukset kuuluvat jiveen, mutta rock’n rollin korkeita nostoja ja heittoja siihen ei kuulu. Liikkeet lähtevät lantiosta ja polvien tulee pysyä lähellä toisiaan. Nainen pyörii jivessä paljon, tanssi on vauhdikasta ja erittäin energistä.
Tanssipari
tanssii jiveä yleensä pienellä alueella, useimmiten tanssisalin
keskialueella, tehden paikanvaihtokuvioita kädenalituksineen tai ilman
kuten fuskussa. Tanssijoilla on myös ylös alas suuntautuva syke, joka on
pientä ja yleensä tuplasti nopeampaa kuin perusfuskussa.
Perusmuodoltaan
tanssi ja sen kuviot on tehty tanssittavaksi swing-pohjaiseen
musiikkiin. Jive on fuskua teknisesti vaativampi mutta
tanssi-kuvioinniltaan samankaltainen avoimen otteen tanssi. Tanssijat
käyttävät jivestä yleensä joko kuuden tai kahdeksan askeleen versiota,
viimeksi mainittu on myös ”vakioitu” tanssiurheilun jiveksi
Jiven askelkuvio vaatii etenkin nopeassa musiikissa melko nopeita jalkoja.
Eri
lähteissä optimitempoksi määritellään 42–46 iskua/min. Lavatansseissa
ja muussa vapaa-ajan tanssimisessa tanssia joudutaan hyvin usein
tanssimaan hitaammallakin tempolla. Nopeampikin musiikki käy, mutta
vaatii tanssijalta jo huomattavasti enemmän.
Fusku, joka tunnetaan myös nimellä lava-jive tai Single-time Swing,
on rento suomalainen, jivestä kehittynyt, foksin askelrytmityksellä
tanssittava rock’n’swing -tanssi. Fuskua tanssitaan etupäässä nopeaan
foksimusiikkiin. sekä swing-pohjaiseen musiikkiin.
Fusku
onkin yleisin maamme lavoilla tanssittava ns. avoimen otteen tanssi,
jossa pari tanssii enimmäkseen noin käsivarrenmitan etäisyydellä
toisistaan. Tanssijat ”vaihtavat” paikkaa liikkuessaan pienehköllä
alueella, yleensä keskilattialla. Fuskussa myös tanssijan keho liikkuu
ylös/alas musiikin rytmissä ja polvet ja nilkat tekevät jokaisella
askeleella joustoa.
Fuskun
askelten yksinkertaisuudesta johtuen se soveltuu tanssittavaksi kenelle
tahansa, ja jossa on silti riittävästi kuvioita ja mahdollisuuksia
pitämään menon kiinnostavana taitavammillekin. Fusku on myös ns.
kädenalitanssi, ja siinä käytetään samoja kuvioita kuin jivessä ja
muissa rock’n’swing -tansseissa.
Opetusta, alkuosa on fuskua
= social jive = fusku
Fuskussa sananmukaisesti fuskataan, eli jiven vaihtoaskelta ei tehdä.
Fusku
on jiven yksinkertaistettu versio, jiven kahdeksanaskelisesta
perusaskelikosta jätetään pois neljä askelta. Niinpä fuskulla tanssitaan
usein ne nopeat kappaleet, joilla tanssittaessa monimutkaisemmilla
tanssityyleillä raja tulisi vastaan aikaa sitten. Kun fuskua voi tanssia
mihin tahansa nelijakoiseen musiikkiin, niin lavoilla näkeekin usein
ihmisten tanssivan myös nopeampia fokseja fuskuna tai buggina
Fuskua tanssitaan niin harrastuspohjalta kuin kilpatanssinakin.
Musiikkina
Fuskuun sopii foksi ja lähes mikä tahansa 4/4 osa tahtilajin musiikki,
jossa ”rytmi-iskujen”/ sävelten painoarvo vuorottelee tempon ollessa
32-52 tpm.
Wikipedia
-----------
FUSKU SWING on fuskusta eräs versio, jossa askellusta on helpoitettu ennestään ja sopii myös hyvin fuskuun yhdistettynä.
Jenkka on tanssisalia vastapäivään kiertävä helppo ja hauska
seuratanssi. Yksinkertaisimmillaan jenkalle on tyypillistä musiikin
mukaan tapahtuvat vuorottelut.
Jenkan kantamuoto on
sottiisi, joka saapui meille tiettävästi 1800-luvun lopulla. Sottiisin
nimi, alkukielellä schottische, viittaa Skotlantiin, mutta tanssi ei ole
kotoisin sieltä vaan Saksasta. Tanssin saksalaiseen alkuperään
viittaavat myös jenkan rinnakkaisnimet saksanpolkka ja tyyskä.
Suomalainen
sottiisi muuttui hyppyjenkaksi vuoden 1900-paikkeilla, ja nimi vaihtui
samoihin aikoihin. Sanan "jenkka" alkuperää ei tiedetä. Jenkan kaltaisia
tansseja on tanssittu eri puolilla maailmaa ja myöhemmin siihen on
syntynyt paikallisia muunnelmia.
Jenkasta on lukuisia muunnelmia, joista osa on tyypillisiä tietylle maanosalle ja osaa tanssitaan kaikkialla. Jenkkaa voidaan tanssia perinteisessä muodossaan parintanssina tai ryhmätanssina, jossa on koreografia.
Jenkka eli saksanpolkka tai tyyskä on tasajakoinen paritanssi. Jenkka on teräväiskuista, musiikki kertoo että kysymysessä
on hyppytanssi eikä lattian pintaa seuraava liitelevä tanssi. Jenkkaa pidetään tyypillisenä suomalaiseen maatalouskulttuuriin kuuluvana tanssina polkan ohella; jenkka on vauhdikas, polkkaa helpompi tanssi. Letkajenkan kaikki tuntevat, mutta perinteisesti jenkassa hypitään ja pyöritään, ja onpa laivoilla nähty joskus tehtävän villejäkin kuvioita jenkan hurmiossa.
Monet kaihtavat jenkkaa sen rasittavuuden vuoksi, mutta tänä päivänä on myös kevyempiä variaatioita, ja jenkkaa voidaan lisäksi tanssia modernimpana versiona niin, että paritanssissa on vaikutteita swingtansseista, joissa tanssitaan myös yhden käden otteissa kuvioita, mm käden alitukset ym..
Tanssi.net ja wikipedia
Talontytön jenkka, Tauno Palo ja Masan Harmonikkaorkesteri (Dallapé) v.1939
Alla on muutama askelkuvion opetus ja tosi lyhyt videopätkä.
Hidas
valssi on rauhallisen keinuva tanssi. Hitaaseen valssiin ei kuulu
pyöriminen samalla tavalla kuin perinteiseen valssiin. Tanssiurheilun
perustansseja on hidas valssi, myös englantilaiseksi valssiksi kutsuttu.
Alunperin saksalaiseen kosiotanssiin perustuva valssi on mainittu
historiankirjoissa jo 1500-luvulla.
Hitaan valssin tyyli periytyy mm. 1800-luvun ranskalaisesta
Balance-tanssista ja sen vaikutteita ammentaneesta amerikkalaisesta
Bostonvalssista, jota tanssittiin Euroopassa 1900-luvun alussa.
Bostonvalssit olivat tempoltaan alkuun nopeampia, mutta kehittyivät ajan
myötä hitaammiksi. Englantilaiset tanssinopettajat ja tanssimuusikot
muokkasivat tanssia omaan suuntaansa ja hidas valssi sai nykyisen
muotonsa vuonna 1921 jolloin tanssija, tanssinopettaja ja
orkesterinjohtaja Victor Silvester otti ensimmäisenä käyttöön vinottain
tanssisuuntaan liikkuvan kuviosarjan.
------ Lavatanssi-HIDASTA VALSSIA
Hitaaseen valssimusiikkiin tanssitaan kahta erilaista tanssia. Toinen,
jota useimmiten tarkoitetaan hitaasta valssista puhuttaessa, on ns.
englantilainen hidas valssi, jonka perusaskel on eteen-sivulle-yhteen.
Toinen versio on ns. amerikkalainen hidas valssi, jossa perusaskel on
ohi-sivulle-paikalla (ns. sik-sak valssi). Molemmat ovat hyviä tansseja
lavakäyttöön.
Kävelyvalssi puolestaan on lavatanssi, jossa kaikki askeleet
kävellään linjaan. Tätä versiota nähdään jossain määrin suomalaisilla
lavoilla, ja siihen voi soveltaa esim. tangosta tuttuja
kävelykäännöksiä.
Fuusiovalssi on uusi tapa tanssia valssia:
siinä yhdistetään vaikutteita muista tanssilajeista, ja pohjana on
kuitenkin hitaan valssin tanssitaito sekä englantilaisesta että
amerikkalaisesta hitaasta valssista.
Hitaan
valssin tahtilaji on 3/4, eli yhdessä tahdissa on kolme iskua, joista
ensimmäinen on voimakkaasti painotettu. Sopiva tempo on n. 30 - 32
tahtia minuutissa. Jos tahtia kiihdytetään vähänkin, tanssin luonne
muuttuu olennaisesti. Hitaan valssin kaukainen serkku Wienervalssi
tanssitaan huomattavasti nopeampaan, 50 - 60 tahdin tempoon, joka on jo
melkoista menoa. wikipedia
Foksia soitetaan tanssimusiikkina keskimäärin eniten, onhan se tanssi,
joka on kaikkien lavatanssien perustanssi. Suurin osa ihmisistä tanssii
perusfoksilla läpi elämänsä. Jollei sitten tule hinku oppia enemmän ja
monipuolisempaa... Ja tanssistakin saa enemmän nautintoa, kun foksin
tanssii keinuen tai vauhdikkaasti, sama tuo, kunhan se tapahtuu rytmin mukaan.
Foxtrot eli fokstrotti (suomen kielessä foksi) on paritanssi, joka esiteltiin ensi kertaa Yhdysvalloissa vuonna 1914. Isoon-Britanniaan tanssi, jota kutsuttiin yleisnimellä jazz, tuli juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja siitä tuli muotitanssi. Englantilaiset tanssinopettajat kehittivät ko. tanssirytmeihin soveltuvan helpon askelikon, joka on säilyttänyt asemansa suosittuna perustanssina läpi vuosikymmenten. Kuten kaikki nykyaikainen seuratanssi, foksi pohjautuu luonnolliseen kävelyyn, jonka askelten rytmiä mukaellaan halutulla tavalla.
Nykyisen Suomalaisen Foksin historia juontaa 1950 luvun tienoille kun silloiset tanssikoulut päättivät kehittää foxtrot-tanssista helpomman muodon maamme tanssipaikoille käytettäväksi. Tanssityyli onkin yleistynyt maassamme, ainoana maailmassa
Foksia tanssitaan suomalaisilla tanssilavoilla niin cha cha-, bossanova-, jive-, slovari-, trioli-, swing-, beat-, bolero- kuin tango-musiikkeihin, eli rytmi voi olla melkein mitä tahansa, kunhan se on parijakoista. Kappaleiden nopeus vaihtelee hyvin laajoissa rajoissa. Musiikkia tulkitaan esimerkiksi liikenopeudella, vartalonkäytöllä ja joustolla ("baunssi"). Foksista on tullut eräänlainen yleistanssi, perusaskel (hidas-hidas-nopea-nopea) on tanssiharrastuksen vasta-aloittaneelle varsinainen "selviytymis-paketti", jolla selviää lähes kaikesta tanssilavoilla soitettavasta musiikista.
Musiikki on 4/4 tahtilajin musiikkia väliltä alle 25 tpm - 50 tpm
(Mukaeltu Wikipedia ja Google)
(Sorry, en löytänyt suomalaisia foxi-videoita !)
Foksin perusaskel
Tanssiasento: suljettu tanssiasento
Askelten rytmitys: hidas - hidas - nopea - nopea (hidas = kaksi 1/4-iskua, nopea = yksi 1/4 –isku)
Mies: Kävely eteen, vasen jalka (hidas askel)
Kävely eteen, oikea jalka (hidas askel)
Kävely eteen, vasen jalka (nopea askel)
Askel yhtyeen, oikea jalka (nopea askel)
Nainen:
Kävely taakse, oikea jalka (hidas askel)
Kävely taakse, vasen jalka (hidas askel)
Kävely taakse, oikea jalka (nopea askel)
Askel yhteen, vasen jalka (nopea askel)
Tangon historia on peräisin 1900 luvun alun Argentiinasta, josta
oikeastaan kaikki tanssittavan tangon muodot ovat saaneet alkunsa.
Tunnetuin alkuperäismuoto on nimeltään Argentiinalainen Tango, siitä
myöhemmin kehitettiin rytmipainotteinen Kansainvälinen Tango ja josta
”vakioitiin” tanssiurheilusta tuttu Tango. Suomalaiset kehittivät näistä
sitten omansa, melankolisen melodisen Suomalaisen Tangon.
Tangon tulo Suomeen on dokumentoitu tarkasti. Ensimmäisen kerran sitä
esittivät julkisesti Toivo Niskanen ja Elsa Nyström 2.11.1913 kello 14
Apollo-teatterissa Helsingissä. Tangoa tanssittiin Suomessa aluksi
samaan tapaan kuin muualla Euroopassa, mutta 1930-luvulla
tanssin-opettaja Inkeri Kare lanseerasi idean tanssia tangoa foksin
askelilla, ja tämä tapa vakiintui. Veikko Niemelän mukaan Suomi on ainoa
maa maailmassa, jossa tangoa on tanssittu näin.
Tangomusiikista kehittyi Suomessa omaperäinen versio, jota on osuvasti luonnehdittu yhdistelmäksi alkuperäistä tangoa, slaavilaista melankoliaa ja saksalaista marssimusiikkia.
Tango on ollut Suomen kansan rakkain tanssi pitkään. 40-60 ja vielä 70 -luvuilla kaikki hitaat kappaleet tanssittiin samalla askelluksella. Musiikkilajista riippumatta tango oli myös yleisnimitys kaikille “laahustusmusiikkitansseille”. Tangoa osasivat kaikki tanssia. Kun tanssi vielä oli melko hidasta, askeleet yksinkertaiset ja jumputtava rytmi oli epävarmallekin tanssijalle selkeä, tangosta tuli ihanteellinen tanssi aloittelijoille.
Tango on tanssina hyvin monimuotoinen, suljettu tanssi. Suomalaisen Tangon askelrytmitys muistuttaa Foksia, mutta on liikeololtaan aivan erilainen, loivaliikkeinen ja sulava. Perusaskelten rytmitys on hidas-hidas-nopea-nopea. Tyypillistä tangolle ovat pysähdykset ja taivutukset, jopa vauhdikas eteneminen kuvioineen ja käännöksineen, kaunis pehmeä liikunta ja musiikin tulkinta.
Tänä päivänä tangoa opetetaan liikkumaan hyvin matalalla, ja pitkin, liukuvin askelin. Matalalla tanssimisella saadaan aikaan pitkiä näyttäviä askelia, mutta hinta on kova, jos koko ajan ollaan polvet koukussa, pahimmillaan polvien nivelet joutuvat kovalle rasitukselle ja reisilihakset väsyvät. Tangon (kuten muidenkin tanssien) pitäisi olla kevyttä, miellyttävää tanssia, sellaista tanssia, jota voi lavoilla tanssia väsymättä vaikka kuinka kauan. Tangoa tanssitaan myös usein ohimot (päät) vastakkain. Kesähelteillä tuo tyyli on hiukan hikistä :)
Aina silloin tällöin näkyy myös taivutuksia, syvimmissä naisen hiukset jopa hipoo parkettia. Joskus tulee törmäyksiä, kun taivuttelijat eivät aina huomioi missä ja milloin he niitä suorittavat. Vastuu ei siis aina ole vain takanatulevalla, vaikka parketilla pätee sama sääntö kuin mäkilaskussakin, takaatuleva väistää.
Tango, muuttuessaan monimuotoisemmaksi, on menettänyt pääroolinsa tanssilavojen helppona sisäänheittotanssina. Nykyään moni mieltää tangon vaikeaksi tanssiksi.
