Can-can on 1830-luvun Pariisissa[1] kehittynyt kabareetanssin muoto, jolle ominaista ovat tanssijattarien sääripotkut (“battement”) ja hameen nostot, sekä aikanaan kiusalliseksi koettu paljastava pukeutuminen, kuten korsetit, alushameet ja sukkanauhat. Usein can-cania säestää Jacques Offenbachin Orfeus manalassa -operetin toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikki, joka nykyään yhdistetään lähtemättömästi can-can-tanssiin. Kuuluja can-can-tanssijattaria ovat La Goulue ja Jane Avril.
Read in english: streetswing
The cancan first appeared in the working-class ballrooms of Montparnasse in Paris in around 1830. ...The cancan was, therefore, originally a dance for couples, who indulged in high kicks and other gestures with arms and legs......
Toulouse-Lautrecin ikuistamia can-can-tanssijattaria 1800-luvun värilitografiassa.
Hyvän mielen can can.
♬ ♪ ♬ ♪ ♫
2 kommenttia:
Joo pidinhän minä tästä ja muistuipa mieleen kylämme Venetsialaisillan ohjelma.
Ohjasin nimittäin leikkimielisen kabaree tanssin ja siinä oli jokin sketsikin mukana.
Teimme itse leveälieriset kukkaishatut ja leveähelmaiset hameet ja pitsialushameet ja polviin asti ulottuvat pöksyt, joissa oli pitsiä helmoissa.
Eipä jalaka ennää nouse moiseen, no tuollaiseen menoon kuin videolla ei oo koskaan noussukkaa.
Kiitos taas piristyksestä Orvokki.
Ah, le french cancan... Toute une époque! On découvrait alors de jolies jambes qui étaient demeurées cachées.
Bonne semaine, et bisous!
Lähetä kommentti