Videona pasodoble. Ei ainakaan vauhtia puutu.
---------Keväällä 2002 saimme B-luokkanousun, mutta kun sitä luokkaa ei virallisesti vielä tuona vuonna ollut, eikä siinä järjestetty kisojakaan, hyppäsimme suoraan A-luokkaan kisaamaan (usein kisat olivat C–A yhdistelmiä). Saimme kuitenkin alkuvuodesta 2003 viralliset paperit A-luokkalaisiksi. Jipii ! :) . Olimme saavuttaneet sen minkä olimme itsellemme luvanneet – nousun A-luokkaan. Nauroinkin kaverilleni, että sitten aikanaan hänen hautakiveen kaiverretaan kaiken muun lisäksi iso A- kirjain.
Olimme nämä viimiset vuodet Terpsikhoren ainoa kilpaileva pari, taidettiinpa olla ainoa aktiivinen pari. Niin se Hesan vanhin tanssiseura kutistui.
Ja taas uudet kuviot, kun oli mahdollisuus lukemattomiin uusiin vapaisiin kuvioihin ja kuviosarjoihin. Meillä oli ihana valmentaja, ja hän muokkasi koreogafin taas uusiksi neljään tanssiin, wiennervalssiin lisättiin vain taitoa :)
Oli mageeta kun treeneissä koko koreografia meni itseämme tyydyttävästi läpi – ja vieläpä "tiplaamatta". Mutta arvaa vaan, onnistuiko ne sit aina kisoissa!! Varmana on tullut koko aikana useampi tuhatkilometriä tanssittua tuolla Yrjönkadulla ja Kaapelitehtaalla. Yksäreitä oli nää viime vuodet kait kerran viikossa ja treenejä oli sitäkin useammin, joskus jopa 5 kertaa viikossa. Usein ajettiin Kaapelitehtaan yksäreiden jälkeen Yrjönkadulle treenaamaan, tai jos treenit oli lauantai- /sunnuntai-iltapäivällä, niin illalla tottakai vielä lavatansseihin. "Elämä oli yhtä tanssia vaan.. ♪ ". Ja vain sen takia kun tämä harrastus oli niin kivaa.Mun lempitanssi oli hidas valssi, tango ja qvickari, välillä slowari, mutta aina silloin tällöin järjetys vaihteli, fiiliksen mukaan. Itseasiassa niin, että ainoa tanssi mikä ei koskaan noussut lemppariksi taisi olla wienervalssi, tiedä sitten miksei. :)
Osallistuimme kevättalvella 2004 SM-kisoihin Kurikassa. Oli ensi kerta kun seniori2 (siihen aikaan S2 oli yli 50 v) otettiin SM-kisojen ohjelmistoon, ja oli porukalla yhteisesti päätetty, että sinne mennään, kävi miten kävi... ettei seniori2:sta karsittais pois seuraavista SM-kisoista vähäisen osanottomäärän takia. Ja olihan meitä monta, 22 seniori2-paria oli ilmoittautunut. Oli upea fiilis olla suurkilpailussa mukana. Ei me (tietenkään) pärjätty, oltiin ruksien mukaan tarkkaan laskien (:D) niitä ensimmäisiä, jotka tippuivat karsinnasta semifinaaliin (po. 12 paria). Ei se semi vaan se osanotto ! :)
A:ssa tanssittiin sitten lopettamiseen asti eli vuoden 2005 loppuun. Se oli kaihoisa päätös, mutta joskushan sekin oli tehtävä. Kaikenkaikkiaan tämä aika kilpatanssin parissa oli antoisaa ja kivaa ja ennenkaikkea itsensä voittamista. Ystäviä tuli ympäri Suomen. Paitsi polvien operointia E-D luokan aikana, kunto pysyi hyvänä samoin ryhti. Tosin tervettä päivää ei useinkaan nähnyt, aina kolotti ja kramppas, mutta se oli hyvää kipua, kun sen tiesi mistä se johtuu. En vaihtaisi tätä aikaa pois. Mutta se oli silloin, nyt on muistot ja ne muutamat pokaalit jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti