Tämä on sekä musiikkina että tansiesityksenä niin ihana ja lumoava, että laitoin pari muuta videota eri tanssijan esittäminä, linkkinä.
Nauttikaa - Enjoy!
Lisää Bolerotanssia, eri esiintyjiä - More Bolero, different artists
Silloin ennen muinoin mentiin Diskoteekkiin ja tanssittiin (melkein) kuten Mr. Bean tai Blonqvist :D. Muistatteko.. alussahan koko discotanssi oli käsivarsien ja olkapäiden nytkyttelyä ja polvien joustoa. Silti se oli hauskaa. Sitten pikkuhiljaa tuli mukaan kaikenlaiset askeleet ja kuviot.
"Discohumppaa" tanssivat nykyaikanakin he, jotka ei välitä perinteisestä tanssityylistä.
♪ ♫ ♬ ♩
Disko on 1970-luvulla soulista ja funkista syntynyt tyylisuunta, joka on myöhempien populaarimusiikin piirissä syntyneiden tanssimusiikin tyylien, kuten housen ja trancen, kantaisä. Diskoksi kutsutaan myös diskomusiikin kanssa tanssittavia tansseja. Alun perin ranskankielinen sana "discothèque" (suom. diskoteekki) viittasi yökerhoihin, joissa kyseinen musiikki yleistyi 1970-luvulla. Disko-ilmiön suosion yhtenä osana oli disko-aiheinen menestyselokuva Saturday Night Fever-elokuva (suom. Lauantai-illan huumaa), jonka pääosassa oli John Travolta.
Disko voidaan nähdä funkin ja soulin kaupallistettuna muotona, jolle tyypillisiä piirteitä ovat yksinkertainen rytmi sekä tarttuvat kertosäkeet. Rytmiä painotetaan diskossa ylitse kaikkien muiden musiikin elementtien.
♪ ♫ ♬ ♩
Disko-musiikki valtasi 1970-luvun jälkipuoliskolla monien maiden singelistojen kärkitilat. Diskosta tuli erittäin kiistanalainen ilmiö, jota monet muiden musiikintyylien ystävät vihasivat. Tähän liittyen puhuttiinkin usein "disko-infernosta" (The Trammps -yhtyeen saman nimisen diskohitin mukaan). Yhdysvalloissa järjestettiin jopa tapahtumia, joissa tuhottiin diskolevyjä. Faniensa pettymykseksi myös monet muita musiikintyylejä edustaneet artistit ja yhtyeet kokeilivat siipiään diskomusiikin parissa. Näistä kokeiluista tunnetuin on kenties Kiss -rockyhtyeen suurin hitti, "I Was Made for Lovin' You".
♪ ♫ ♬ ♩
Diskoteekit tulivat Suomeen jo 1960-luvun lopulla, mutta vasta John Travolta ja Lauantai-illan huuma toivat diskokulttuurin meilläkin esiin komerosta.
♪ ♫ ♬ ♩
1970-luvulla soulin ja funkin pohjalta kehittyi erityinen diskomusiikki, jolle tunnusomaista oli syntesoijien käyttö ja jykevä, tasainen beat. Diskomusiikki jakautui erilaisiin amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin tyylisuuntiin.
1980-luvulle tultaessa varsinainen diskobuumi alkoi olla takanapäin.
Diskomusiikilla oli kuitenkin kauaskantoisia vaikutuksia. Se oli tärkeä lähde 1980-luvun uusille rytmimusiikin suuntauksille, kuten rapille, teknolle ja houselle, jotka 1990-luvulla mullistivat koko popkulttuurin.
1950-luvulla Suomessakin mainostettiin amerikkalaista uutuutta hula-hula-hoopia eli lannevanteen pyörittämistä.
Lannevanteen pyörittämisessä kisailtiin Suomessakin. Sekä lapset että aikuiset kilpailivat siitä, kuka pystyy pyörittämään mahdollisimman monta vannetta yhtä aikaa mahdollisimman pitkään.
Hula-hula-vanteen pyörittäjiä kutsuttiin Suomessa ”hulahoopojen kerhoksi”. Myöhemmin lannevanteesta tuli tehokas laihdutusväline.
Kaislahame. Kookos. Valkoinen hiekka varpaiden alla. Paratiisin palmut ja sininen laguuni kimmeltää...
Näistä postikorttimaisemista on kotoisin elinvoimainen ja eksoottinen polynesialainen tanssi.
Polynesialaiset tanssit ovat kertomuksia mm. saarten ja niiden väestön historiasta, tärkeistä tapahtumista, legendoista, muinaisista jumalista, luonnosta ja elämäntavoista. Koreografiaa voi usein hallita myös pelkkä teema, kuten tulivuori, hait, auringonnousu tai meri.
Kuuluisin polynesialainen tanssi on varmaankin havaijilainen hula.
Hula rantautui Havaijille Tahitilta ja/tai Marquesas-saarilta. Saarten eristyneisyyden takia se muotoutui kuitenkin varsin omanlaatuiseksi tyylikseen. Tanssi on tärkeä osa kulttuuria ja arvostettu taiteenmuoto. Naisten tanssi on sensuellia ja naisellista, miesten tanssi voimakasta ja maskuliinista
Hulaa ei koskaan esitetä ilman laulua eli meleä. Melet voivat olla rukouksia, nimilauluja tärkeille henkilöille, luonnonylistyksiä ja rakkauslauluja. Melelle luonteenomaista on kaona eli salattu merkitys. Laulun sanat kätkevät taakseen metaforia: piileviä, peiteltyjä ja moneen tapaan tulkittavia merkityksiä.
Traditionaalista hulaa säestetään vain lyömäsoittimilla. Hulan vanhempi versio tunnetaan nimellä kahiko ja uudempi versio nimellä auana, jota säestetään usein myös kitaralla. Hula hapa haole on länsimaalaistunut hulan muoto, joka on syntynyt lähinnä Hollywoodin filmiteollisuuden tarpeisiin ja levinnyt elokuvien mukana ympäri maailmaa. Keimaileva, koominenkin esiintyminen ja suurennellut lantion- ja käsien liikkeet ovat tämän muodon tunnusmerkkejä.
♪♬♪
Hula kahiko - Vanha tanssi
Ennen länsimaalaisten tuloa saarille, ei Havaijilla ollut kirjoitettua kieltä. Myyttiset legendat, historiankertomukset, sukulinjat ja muut opetukselliset tarinat kerrottiin tanssein ja lauluin.
Hula kahiko on hulan kantamuoto. Sitä tanssittiin teatterimaiseen tyyliin perimätiedon säilyttämiseksi ja eteenpäin kuljettamiseksi sukupolvelta toiselle, sekä uskonnollisten rituaalien yhteydessä. Hula kahikon tärkein elementti on monotoninen runolaulanta ja rukoukset, sekä niiden tarinat. Tanssi ja luonnonmateriaaleista käsityönä valmistetut instrumentit ovat laulun tukena.
Hula kahiko kiellettiin 1820-luvulla. Monet kuitenkin harjoittivat sitä salaa. Tanssi palautettiin Kuningas David Kalakauan toimesta noin 50 vuotta myöhemmin. Paljon siitä oli kuitenkin ehditty jo menettää.
Videolla tanssii ja laulaa miehet, linkissä naiset
Hula auana syntyi Kuningas David Kalakauan hovissa 1800-luvun lopulla. Tanssilla ei ole uskonnollista yhteyttä. Aiheena on yleensä rakkaus ja saarten kauneus, jotka myös toimivat metaforina toisilleen.
Runolaulannan sijaan hula auanaan kuuluu laulu tai leo ki’e ki’e (falsettolaulanta). Tanssijat elehtivät käsillään laulun tarinaa. Laulu on oleellinen osa hulaa. Ilman taustalla olevaa laulua ei ole tarinaa, eikä siten myöskään tanssia. Instrumenttina rumpujen lisäksi tai tilalla käytetään erityisesti ukulelea, ja jopa kosketinsoittimia.
Asuina hitaissa tansseissa käytetään pitkiä iltapukuja, joissa voi olla jopa laahus. Nopeissa tansseissa edukseen ovat lyhyemmät lehvä- tai kellohameet. Koristeena tanssijat käyttävät kukista, lehdistä, simpukoista, pähkinöistä tai höyhenistä tehtyjä leitä ja hiuskoristeita.
Huala auana - Hapa haole hula
Hapa haole hula - Osittain valkoinen tanssi
Hapa haole hulatarkoitta osittain länsimaista hulaa. Hapa haole -musiikki voi olla osittain myös havaijilaista. Paljon siitä on muualta tulleiden ihmisten tekemää. Jotkut Hapa haole -laulut vain mainitsevat saaret. Jotkut ovat manneramerikkalaisia, mutta saarelaisten adoptoimia. Laulut, joissa on englannin- kieliset sanat, mutta vanha Havaijilainen sävel kuuluvat myös hapa haole -musiikkiin. Yleisesti ottaen, jos laulussa on englanninkieliset sanat ja sillä on jollain tapaa tekemistä Havaijin kanssa, sitä kutsutaanhapa haoleksi.
Mitä hapa haole -musiikki sitten onkaan, niin todellisuudessa alkujaan se ei ole havaijilaista. Ero on helppo tunnistaa musiikista, ei niinkään selittää sitä. Toisaalta monille ihmisille hapa haole -musiikki on lähes ainoastaan sitä musiikkia, minkä he yhdistävät saariin. Hapa haole -musiikillaon oma paikkansa havaijilaisessa kulttuurissa, mutta sen merkitys havaijilaisille perustuu pitkälti sen merkitykseen malihineille (turistit ja tulokkaat).
Tanssityyli syntyi turismin ja Hollywoodin filmiteollisuuden tarpeisiin 1900-luvun alussa. Tanssit ovat usein hauskoja ja jopa koomisia.
♪♬♪
Hulan perusliikkeet
Hulan perusliikkeet varioivat hieman koulukunnittain. Liikkeitä tarkkailemalla voikin tunnistaa, mistä saarelta tanssija on kotoisin tai kuka on hänen kumunsa.
Hula kahikon ja hula auanan yksi merkittävä ero on se, että hula kahikossa kädet ovat suorat, kun taas hula auanassa ranteita ja sormia liikutellaan aaltomaisen pehmeästi.
Havaijilaisen ajattelutavan mukaan hula-tanssin harjoittamiseen kuuluu henkiseen tasapainoon pyrkiminen ja aloha-hengen noudattaminen. Ajatuksena on elää rakkauden ja myötätunnon hengessä itsensä ja muiden kanssa.
Hula on havaijilaisen tanssin taidetta, joka ilmaisee
kaiken, mitä näemme, kuulemme, haistamme,
maistamme, kosketamme ja tunnemme.
Maiki Aiu
Lähteet: etnofitnes, elävä arkisto, MANA ‘O LAKA, wikipedia
Lindy hop - alkuperäiseltä nimeltään jitterburg - on swing-tansseista ensimmäinen - se, josta muut rock’n’swing-tanssit ovat myöhemmin kehittyneet, eli se on kaikkien jenkkitanssien kantamuoto.
Se on syntynyt New Yorkin Harlemissa ja sitä tanssittiin 20-luvulta alkaen USA:ssa, varsinaisen nousukauden sijoittuessa big bandien ja swing-musiikin kulta-aikaan 1935-40.
Aluksi sitä tanssivat mustat, mutta hiljalleen innostus levisi myös valkoisten keskuuteen. Sodan aikana tietous tanssista levisi ympäri maailmaa jenkkisotilaiden ja elokuvien mukana.
♪♬♪
Hiljaiselon jälkeen lindy hop herätettiin henkiin 80-luvun alussa Ruotsissa, Englannissa ja USA:ssa. Nykyään se on maailmassa laajimmalle levinnyt swing-tanssi, koska swing-musiikin sykettä ei voi kuunnella ja tunnustella kauaakaan, ennenkuin tanssijalkaa alkaa kutittaa...
Lindy hop on swing-musiikkiin tanssittava paritanssi, joka on vahvasti seuratanssi, vaikka hurjia akrobatiallakin höystettyjä näytöksiä ja kilpailuja on nähty jo lajin varhaisvuosista lähtien.
Tyyliltään ja muodoltaan tanssi on rentoa, pyöreää, jammaavaa, villiäkin. Tanssillisesti lindy on musiikkia seuraavaa improvisoitua parin välistä vuoropuhelua. Se on toisaalta rentoa ja iloista musiikintulkintaa, jota koreografiat eivät rasita. Jo peruskuviot opettelemalla pääsee mukaan 30-luvun swingin tai 90-luvun retroswingin tunnelmaan.
wikipedia ja googletusta
♪♬♪ ♬
Lindyhoppia harrastetaan seuroissa ja kursseilla, mutta lavoilla sitä näkee vain, kun asiaan vihkiytyneet lindyä tanssii, tosin ei noin vauhdikkaasti sentään... Ja eritoten silloin, kun on jokin Swing Big Band -ilta, jolloin 16-20 -miehinen orkesteri soittaa swingiä, musiikki on muuten fantastista kuunneltavaa. Silmillekin on iloa Lindyhopin tanssijoita katsellessa,
Tässä on erinäisiä liikkeitä malliksi aamu- tai iltajumpaksi . :) (Movements inthe morningor eveninggymnastics)
Kenen polvet kestää ? - Whosekneeswill last ?
♫♪♫ ♬
Ripaska eli ky(y)kkytanssi tai pikkuryssä (ven. присядка; дробь; пляска) on ukrainalaisesta kansantanssiperinteestä peräisin oleva tanssi. "Tanssia ripaskaa" on myös sanonta toiminnasta, jossa jalkoja liikutellaan tavallista nopeammassa tahdissa.
Aiemmin ripaskaksi sanotun soolotanssin tunnusmerkkinä oli nimenomaan kyykkyasento. Viime aikoina ripaskaksi on ryhdytty nimittämään itäisen kansanperinteen mukaista, improvisoivaa soolotanssia yleensä. Myös itäkarjalaisessa perinteessä on tanssimuotona ripaska, vepsäksi “karg” (vrt. suom. karkelo) tai karjalaksi “plässindä” (ven. пляска), jolla tarkoitetaan improvisaatiota.
♫♪♫ ♬
Miehen tanssin tarkoituksena on osoittaa naiselle miten hyvä työmies ja kekseliäs aviomies hänestä voisi tulla, toisaalta miesten kesken kilpaillaan teknisessä osaamisessa. Karg tanssitaan soolona ja se voi sisältää polkuja, potkuja, lyöntejä, huudahduksia, liikkumista eri tasoissa sekä akrobatiaa. Nainen vastaa miehelle yleensä joko siiputuksin tai poluin mutta huomioi aina kuitenkin miehen suorituksen.
Ripaskassa on mahdollisuus improvisointiin, sillä karjalaisissa tansseissa tanssija voi luoda liikkeitä roolinsa tai tunnetilansa mukaan. Ripaskaa tanssitaan yleensä tilanteessa, jossa mies haluaa tehdä tanssitaidollaan tai viehätysvoimallaan vaikutuksen naiseen. Suomessa, eteläkarjalaisissa häissä soolotanssin perinne on paikoin elänyt 2000-luvulle asti.
Karjalaisessa ripaskassa ei jalkaa useinkaan heitetä korkealle slaavilaisten kansantanssijoiden tapaan. Liike on hillitympi ja ikään kuin hallitumpi, sillä tanssija pysyy melko matalalla ja nostaa lähinnä polvea, ei koko jalkaa.
Venäläisessä perinteessä on ollut ammattimaisia miestanssijoita, jotka esiintyivät toreilla ja markkinoilla (vrt. sirkus). Tällöin pyrittiin näyttäviin temppuihin ja herättämään huomiota. Tätä ei kuitenkaan voi pitää kansantanssina vaikka vaikutteita onkin siirtynyt etenkin karjalaiseen perinteeseen.
Hieman epäselvä filmi, mutta ei se tahtia haittaa. Kuka pystyy (videossa minuuttikohta 2.30) astumaan jonkin molemmin käsin kiinnipitämänsä tangon yli, edes jalka kerrallaan, ilman hyppyä. Dances of the Cossaks
See section2.30Can you dothe same,evenon footat a timewithout anyjumps.