East Coast Swing on parin kanssa tanssittava kädenalitanssi, Rock'n'Swing-tanssi, joka on Suomessa toistaiseksi vähemmän tunnettu. Muistuttaa meidän jiveä.
West coast swing syntyi 40-luvulla Yhdysvaltojen länsirannikolla.
West coast swingissä on lindy hopista ja boogie woogiesta tutut 6-count- ja 8-count-perusaskeleet. Askellus kuitenkin eroaa merkittävästi joustollisista rock’n’swing-tansseista: vartalo on pystysuorassa ja pysyy tasossa ilman joustoa, ja askelluksessa käytetään kävely- ja rullaustekniikoita. Parin välisessä liikkeessä luonteenomaista on kuminauhamainen elastisuus. Seuraaja liikkuu suoraa linjaa pitkin ellei sitten viennin tai oman variointinsa vuoksi siirry linjalta. Kuviot ovat samantyyppisiä kuin lindy hopissa ja boogie woogiessa, ja tietysti kaikissa kuvioissa on west coast swingille ominainen tyylittelynsä. Kuvioissa on mukana muita rock’n’swing-tansseja enemmän salsamaista pyörimistä ja härvelimeininkiä.
Musiikissa on iso ero muihin rock’n’swing-tansseihin. West coast swingiä voi tanssia hyvin monenlaiseen musiikkiin ja myös moderni r’n’b-musiikki sopii hyvin.
Samoin kuin useimmissa rock’n’swing-tansseissa, musiikin tulkinta on keskeisessä asemassa myös west coast swingissä. Pari pyrkii improvisoimalla tekemään tanssista visuaalisen, liikkuvan kuvan soivasta musiikista.
Paitsi tanssin perusilmeeseen, musiikki vaikuttaa myös mikrotasolla tanssin rytmitykseen, liikekieleen ja dynamiikkaan.
West coast swing on elävä tanssi. Tämä tarkoittaa, että tanssi kehittyy koko ajan.
West coast swingiä voi harrastaa sosiaalitanssina ja kilpailumuotona.
Afrikasta Kuubaan tuodut orjat toivat mukanaan afrikkalaisen kulttuurin, musiikin, tanssin ja uskonnon. Kuubassa harjoitettu santería-uskonto (La Regla Lucumi) on peräisin Länsi-Afrikasta, nykyisen Nigerian alueelta, jossa Yoruba-heimo harjoitti sitä. Kuubassa santeríaan sekoittui piirteitä espanjalaisten valloittajien mukanaan tuomasta katolilaisuudesta. Santeriassa uskotaan yhteen jumalaan, Oloruniin (tai Olodumare), jota pidetään koko maailmankaikkeuden muodostavan henkisen energian (ashé) lähteenä. Olorun on yhteydessä maailmaan ja ihmisiin Orishojen, eräänlaisten jumalaisten ”lähettiläiden” kautta, joita on santeriassa kymmeniä.
Orishat hallitsevat luontoa ja kaikkea
ihmiselämään kuuluvaa, mutta ovat samalla hyvin inhimillisiä
piirteiltään ja helposti lähestyttäviä. He auttavat seuraajiaan ja
ohjaavat heitä parempaan elämään sekä henkisesti että materiaalisesti.
Ihmiset kommunikoivat Orishojen kanssa rukoilemalla, rituaaleilla,
ennustamisella, uhrilahjoilla sekä tietenkin musiikilla ja tanssilla.
Yksi nimekkäimmistä uuden sukupolven ammattilaissteppaajista on yhdysvaltalainen Savion Glover.
Steppi (alkuperäiseltä englanninkieliseltä nimeltään tap dance) on tanssilaji, jossa rytmillä on suuri merkitys. Sitä tanssitaan useimmiten nahkakengissä, joiden pohjaan on kiinnitetty alumiiniset raudat, lattiaan naputtelemalla. Stepata voi mihin musiikkiin tahansa, mutta perinteisintä steppimusiikkia on jazz. Tanssityylin lähisukulaisia ovat mm. myös koputuksia käyttävät irlantilainen tanssi ja flamenco.
Steppiä on useampaa eri lajia, mutta helpoiten se voidaan jakaa kahteen eri lajiin, showsteppiin ja rytmisteppiin. Nykysteppi käy vilkasta vuoropuhelua myös muiden tanssilajien, kuten modernin tanssin ja breakdancen kanssa.
Nykyään steppi voitaisiin lukea karaktääritanssin alalajiksi: sitä tarvitaan varsinkin erilaisten musikaalien ja näytelmien tanssikohtauksissa. Steppi on muita tanssimuotoja tukeva laji, se käyttää modernin ja jazztanssin liikkeitä yhdistettynä stepille ominaiseen jalkatyöhön. Erilaisten rytmien tekeminen askelilla on keskeistä. Monimutkaisten ja vaihtelevien rytmien hallinta auttaa myös kuulemaan musiikkia muillakin tanssinaloilla. Steppitekniikan tärkeänä perustana ovat nilkan rentous ja hallinta sekä hyvä rytmitaju. Rytmityksen onnistumisen kuulee välittömästi askelten äänistä. Mutta rytmi ei keskity pelkästään jalkoihin, vaan vaikuttaa myös koko kehon liikkeisiin.
Stepille ominaista ovat myös tietyt askelsarjat ja -yhdistelmät, jotka ovat samoja tai samankaltaisia maasta toiseen.
Steppi tanssimuotona sai alkunsa 1800-luvulla Yhdysvalloissa värillisten maahanmuuttajien, varietee- ja katutaiteilijoiden parissa. Kulta-aikaansa steppi eli 1930- ja 40-luvuilla amerikkalaisissa musikaalielokuvissa, joiden valtavat tanssikohtaukset ja lukuisat tähti-tanssijat (mm. Fred Astaire, Ginger Rogers, Gene Kelly, Shirley Temple) ovat jo klassikkoja.
Seuraava tanssi on järjestyksessä sadas ! Sitä
odotellessanne - Nauttikaa tangosta !! The next dance is the 100th dance ! In the meantime -. Enjoy tango !
Street dance on hip hop -tanssin ja showtanssin sekoitusta, jossa
tarvitaan notkeutta ja kehonhallintaa. Street dance sekoittaa eri
tyylejä, kuten hip hop, locking & popping ja funk,
sekä old school ja new school -tyylejä. Tanssin koreografioihin
etsitään inspiraatiota kaduilta, tämän takia street dancessa onkin usein
mukana liikkeitä myös breakdancesta. Street dancen vaatetukseen kuuluu yleensä verkkarit ja leveä T-paita.
wikipedia
Kaikki mahdolliset ristiriitaukset ja sekaannukset mm. Breakdance, popping & locking, Hiphop ja Robot dance ym. -tanssilajien esittelyssä ovat kirjoittajan tietämättömyyttä.
Popping & Locking syntyi 1970 -luvun alussa Californiassa. Don Campbell kutsui sitä nimellä “Campbellocking” tai “Lukitus”, koska hän ei tiennyt selittää tanssia kunnolla, hän vain lukitsi jokaisen liikkeen syliinsä. Lukitukseen liittyy paljon taukoja, rullaavaa rannetta ja pomppimista.
Tanssi on nopeaa lihasten jännittämistä ja vapauttamista, kuten kädet, jalat, selkä, rinta ja kaula, se luo vaikutuksen lukitsemisesta.
Kaikki ristiriitaisuudet popping & locking, break dance, street
dance, robot dance, hip hop ym -tanssilajien esittelyissä ovat kirjoittajan omaa
tietämättömyyttä.
Pilobolus tanssiryhmän perusti ryhmä Dartmouth Collegen opiskelijoita vuonna 1971. Alkuperäinen
Pilobolus Tanssiteatteri on kiertänyt yli 64 maassa viimeiset 42 vuotta
ja esittänyt 115 ohjelmistoon kuuluvaa tanssia..
“Pilobolus on häkellyttävä tanssiseurue, jossa villisti luovat ja fyysisesti rohkeat tanssijat hyppäävät, lentävät, kietoutuvat ja rikkovat kaikkia fysiikan sääntöjä ..." "... parhaiten sitä voi kuvata osana varjojen tekoa, osana tanssia, osana sirkusta ja osana konserttia..."
Yksi Perun suosituimmista alkuperäiskansojen tansseista on Huaylash, joka on peräisin antiikin ajoilta. Huaylash
on hyvin tyypillinen tanssi ylängöllä, jossa tanssijat matkivat
kylvöajan liikkeitä. Alussa se oli miesten tanssi, nyt tätä tanssitaan koko maassa. Tärkein ominaisuus
tässä tanssissa on näyttää luovaa energiaa.
Gumboot Dancen (saapastanssin) juuret ovat Etelä-Afrikan kultakaivoksissa. Siellä
työntekijät käyttivät Wellington-saappaita suojellakseen kaivosveden
tarttumiselta jalkoihin. Kaivostyöläiset kehittivät keinoja viestintään
“läpsimimällä saappaitaan.” Tästä syntyi Gumboot Dance.
100 000 katselukertaa tuli täyteen. 100 000 kertaa on katsottu jokin tanssilaji.
Kiitos teille, jotka olette etsineet suosikkitanssinne täältä. Toivon, että olette myös nauttineet. Sen kunniaksi hieman erilaista liikuntamuotoa ja räjähtävää notkeutta.
En tiedä, miten tätä tanssilajia kutsutaan, mutta olkoon nyt vaikkapa "valotanssi". I don't know what's the really name of this dance but I call this, say, "light dance".
Suomessa kehitetty liikuntamuoto folkjam haastaa suursuosioon nousseen zumbaamisen. Lajissa liikutaan kansanmusiikin tahtiin ja tehdään kansantansseihin perustuvia voimistelusarjoja.
Folkjamin kehittivät tanssin ammattilaiset ja tanssiopiskelijat 2000-luvun puolivälissä Oulun ammattikorkeakoulussa. Kansantanssiin pohjautuvassa tanssiliikuntamuodossa tahdit ja liikkeet tulevat kotimaisesta kansanmusiikkiperinteestä. Hiljalleen liikuntamuoto rantautuu pohjoisesta etelään.
Suomalaisuus on FolkJamin ylpeydenaihe. Liikemateriaali hyödyntää suomalaista tanssiperinnettä monipuolisesti, tämä mahdollistaa myös kokonaisvaltaisen tanssillisen ja liikunnallisen kehittymisen.
FolkJamissa korostuu liikkeen sisäisen kokemisen merkitys ulkoisen muodon tai ylikorostetun näyttävyyden sijaan. Folkjam ei ehkä ole niin näyttävää kuin zumba, mutta kunto kohoaa yhtälailla.
Haka on maorien perinteinen tanssi. Toisin kuin usein luullaan, haka ei ole vain sotatanssi ja sitä eivät esitä vain miehet. Hakan voivat esittää myös naiset tai lapset. Se voidaan esittää esimerkiksi tervetulotoivotuksena tai viihdytykseen juhlissa. Esitykseen kuuluu tanssin lisäksi ilmeet ja ääntely.
Erilaisia hakoja on paljon mutta tunnetuimmat niistä ovat whakatu
waewae, tutu ngarahu ja peruperu joista jälkimmäinen on sotatanssi. Se
esitettiin ennen taistelua vihollisen pelottamiseksi, tanssiin
liittyivät äärimmäiset ilmeet kuten kielen ulos työntäminen,
irvistäminen ja aseiden heiluttelu. Tutu ngarahu ja whakatu waewae
esitetään ilman aseistusta, niissä tanssijalla on vapaus päättää
liikkeistään kun taas peruperussa jokaisen tanssijan liikkeiden pitää
olla yhteneviä.
Tunnetuin haka on Uuden Seelannin rugby union -joukkueen All Blacksin esittämä haka Ka Mate. All Blacks on Uuden-Seelannin kansallinen Rugby union -joukkue. Rugby unionia pidetään Uuden-Seelannin kansallisurheilulajina.
Uuden-Seelannin joukkue esittää perinteisesti haka-tanssin ennen jokaista ottelua.
Maori posture dance that involves the entire body in vigorous rhythmic movements. It is accompanied by a chant and, in some cases, by fierce facial expressions meant to intimidate, such as bulging eyes and the sticking out of the tongue. Though often associated with the traditional battle preparations of male warriors, haka may be performed by both men and women...
Jazztanssi perustuu afroamerikkalaisen kulttuurin, jolla on tanssi jokaista elämän tapahtumaa varten. Jazztanssin liikkeitä on syntynyt mm. jäljiteltäessä mustan työväestön työasentoja.
Suurin osa jazztanssin kehitystä, kuten modernin ja steppitanssin, on tapahtunut Yhdysvalloissa. Uudessa maassaan mustat lisäsivät tanssiin irlantilaisia jalkarytmejä sekä omia vapaita käsivarsiliikkeitään.
Jazztanssin katsotaan saaneen lopullisen muotonsa v. 1915-20 tienoilla. 1930-luvulla jazztanssi alkoi todellisen kasvunsa ja kehittymisen.
Jazztanssille ominaista ovat taivutetut polvet ja se, että kehon keskus on lähempänä maata, kehon eri osien eristäminen toisistaan (=isolation) eli lantio, olkapäät, pää ja rintakehä, liikkeen rytminen vaihtelu (polyrytmisyys, synkopointi) sekä kahden eri rytmin kulkeminen yhdessä kehossa.
Tanssija käyttää koko vartaloaan ilmaisemaan itseään ja liike väreilee
ulos arvaamattomasti; välillä pehmeämmin toisinaan hyökkäävästi.
Jazztanssi terävöittää mm. rytmitajua ja lisää reaktionopeutta.
Jazztanssilla on ollut vuosikymmenien ajan ja on edelleen keskeinen sija musiikkiteatterin koreografiassa. Klassisena esimerkkinä voidaan mainita Leonard Bernsteinin musikaali West Side Story, joka teki tanssia tunnetuksi 1950- ja 1960-luvuilla. Esitysten luonteen mukaan jazztanssia yhdistellään muiden nykytanssin muotojen kanssa. Lisäksi jazztanssia käytetään usein musiikkivideoiden visuaalisena tehokeinona.
Suomeen jazz tuli 1960-luvulla ja ensimmäisiä opettajia oli Tamara Rasmussen.
Jazztanssin piiriin kuuluu laaja kirjo erilaisia tyylejä showtanssista tanssitaidetta edustaviin muotoihin.
Showjazz
Dynaamista liikkumista ja monipuoliset tanssisarjat.
Esityksessä kiinnitetään erityisesti huomiota: ilmeikkyyteen, ilmaisukykyyn ja oman persoonan rohkeaan esilletuomiseen.
Jazztanssi
Jazzissa on elementtejä vanhasta afrikkalaisesta ja afroamerikkalaisesta modernista tanssista sekä stepistä. Tanssityylille tyypillisiä liikkeitä ovat mm. erilaiset jalanheitot ja -potkut sekä piruetit.
Moderni jazz
Moderni jazz on vahvasti tässä päivässä oleva tanssitekniikka, joka yhdistää nykytanssin ja jazztanssin. Laji on erittäin fyysinen ja kehittää monipuolisesti vartalonkäyttöä. Eri tasot - sekä lattiatyöskentely että isot hypyt kuuluvat lajiin kuten liikelaadun nopeat vaihtelut. Syvää tunnelatausta vaativat tanssisarjat parantavat tanssijan ilmaisua.
Lyrical jazz
Lyrical jazz on vahvasti balettitekniikkaan pohjaava jazztanssimuoto, jossa yleensä musiikkina soivat hitaat balladit. Lajissa korostetaan musiikin tulkintaa kertomalla tarinaa tanssin keinoin. Liikkeessä usein korostuu jatkuvuus - flow - ja liikkeiden sitominen toisiinsa. Tärkeässä osassa tanssisarjoissa ovat piruettiyhdistelmät ja kevyet hypyt.
Streetjazz
Streetjazz on maailmalla suosittu tanssilaji, johon tutustuu katsoessaan Music TV:n videoita. Tanssisarjat ovat tätä päivää. Niissä yhdistyy jazztanssin tekniikka, showtanssin vauhdikkuus ja näyttävyys sekä eri streettanssilajien monimuotoisuus ja vaihtelevat rytmiikka.
Flash mob on tapahtuma, jossa joukko ihmisiä kerääntyy
julkiselle paikalle ja tekee ennaltasovittuna ajankohtana jotain
odottamatonta. Termi tällaisille tapahtumille syntyi vuonna 2003. Tapahtumat suunnitellaan yleensä internetin välityksellä, jossa
kerätään osanottajia ja sovitaan aika, paikka ja tehtävä asia. Suomeksi
termistä flash mob on käytetty nimeä äkkiryhmä.
Rivitanssissa kaikki tanssijat tekevät samat liikkeet, tyypillisesti
asettuen yhteen tai useampiin yhdensuuntaisiin riveihin. Tanssille on
tyypillistä, että sen kuluessa tanssijat kääntyvät 90 tai 180 astetta ja
toistavat samat liikkeet toiseen suuntaan.
The Hully Gully is a type of unstructured line dance
often considered to have originated in the sixties, but is also
mentioned some forty years earlier as a dance common in the black juke joints in the first part of the twentieth century. ...
Lue enempi enganninkielisestä wikipediasta (in english) Hully Gully